Alaskanmeriharakka
| Alaskanmeriharakka | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Rantalinnut Charadriiformes |
| Alalahko: | Kahlaajat Charadrii |
| Heimo: | Meriharakat Haematopodidae |
| Suku: | Meriharakat Haematopus |
| Laji: | bachmani |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Haematopus bachmani |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Alaskanmeriharakka (Haematopus bachmani) on pohjoisamerikkalainen kahlaaja. Lajin nimesi John James Audubon ystävänsä John Bachmanin mukaan vuonna 1838.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Linnun pituus on noin 38 cm eli se on hieman meriharakkaa pienempi. Höyhenpuku on musta, nokka, silmärengas ja jalat ovat punaiset ja silmä keltainen. Äänet ovat hyvin voimakkaita ja laji metelöi myös öisin. Pohjoisimpien populaatioiden puku on mustin, eteläisempien tumman harmaa. Nuoren linnun puku on ruskeasävyinen ja sen nokan kärki on tumma.
Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laji esiintyy Pohjois-Amerikan länsirannikolla Aleuteilta Alaskasta Kalifornian niemimaalle. Puolet pesivästä kannasta pesii Alaskassa ja lähes puolet Brittiläisessä Kolumbiassa. Etelämpänä pesii joitakin satoja pareja. Maailman populaatio on kooltaan 8 900–11 000 yksilöä. Laji ei ole uhanalainen vähäisestä lukumäärästä huolimatta.
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kallioiset rannat Tyynenmeren rannikolla. Pesii pääasiassa saarilla ja riutoilla. Pohjoiset populaatiot ovat ilmeisesti lyhyen matkan muuttolintuja. Muuttaa perhekunnittain.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alaskanmeriharakka pesii yksittäisparein ja puolustaa kiivaasti reviiriään. Pesä on lähellä vesirajaa ja on tavallisesti vain kuoppa maassa tai simpukankuorikasassa, mutta on joskus rakennettu ruohoista ja risuista. 2 tai 3 munaa munitaan touko-kesäkuussa. Molemmat puolisot hautovat ja poikaset kuoriutuvat 26–28 päivän kuluttua. Poikaset ovat pesäpakoisia ja seuraavat emojaan jo muutaman päivän ikäisinä. Matalilla rannoilla ja riutoilla pesivät emot kuljettavat poikasia heti mukanaan ravinnon etsinnässä, mutta jyrkillä kalliorannoilla pesivät parit joutuvat aluksi tuomaan poikasille ruokaa. Matalilla rannoilla pesivillä pareilla on parempi poikastuotto kuin jyrkkien rantojen asukkailla. Poikaset ovat lentokykyisiä noin 40 päivän ikäisinä. Alaskanmeriharakat pesivät ensimmäisen kerran todennäköisesti 3-vuotiaina.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruokailee vesirajassa syöden simpukoita, ostereita, etanoita ja muita nilviäisiä. Nuoret linnut oppivat simpukoiden avaamisen emoiltaan ja seuraavat näitä jopa vuoden verran. Syövät myös muita selkärangattomia, kuten rapuja.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Perrins, Christopher M. (päätoim.) 1992: Otavan lintutieto – Maailman linnut. Otava. Italia. ISBN 951-1-12001-8
- The Pacific WildLife Foundation (Arkistoitu – Internet Archive)