Etelänkeiju
| Etelänkeiju | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Ulappalinnut Procellariiformes |
| Heimo: | Ulappakeijut Hydrobatidae |
| Suku: | Etelänkeijut Oceanites |
| Laji: | oceanicus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Etelänkeiju (Oceanites oceanicus) on pieni Antarktiksen tuntumassa elävä merilintu. Heinrich Kuhl antoi lajille englanninkielisen nimen Wilson's Storm-petrel skotlantilaisen ornitologin Alexander Wilsonin kunniaksi.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yläperän valkea laikku paistaa räikeästi päältä muuten noenmustassa ja alta mustanruskeassa höyhenpuvussa. Lajista tunnetaan 2 alalajia, nimialalaji O. o. oceanicus ja eteläisempi O. o. exasperatus. Aikuisen linnun pituus on noin 15–19 cm ja sen siipien kärkiväli on noin 38–42 cm. Aikuinen etelänkeiju painaa 34–45 grammaa.
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Etelänkeiju pesii Etelä-Atlantin syrjäisillä saarilla lähellä Etelämannerta. Muulloin sen tapaa enimmäkseen merellä. Eteläisen pallonpuoliskon talven lähestyessä etelänkeiju muuttaa päiväntasaajan yli Pohjois-Atlantin vesille. Maailman populaatio on kooltaan noin 6 miljoonaa yksilöä. Laji ei ole uhanalainen.[1]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lajin elinympäristöä ovat valtameret ja niiden kallioiset pikkusaaret.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Etelänkeiju pesii yhdyskunnittain joko rantakallioille tai rinteiden hienojakoiseen maahan. Naaras munii 1 munan, jota molemmat puolisot hautovat noin 43 vrk. Ne myös ruokkivat ja hoitavat poikasta yhdessä. Laji liikkuu pesimäaikana öisin välttääkseen ryöstelevät kihut ja lokit.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Etelänkeijujen ravintoa ovat krillit, pikkukalat ja nilviäiset.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b BirdLife International: Oceanites oceanicus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 15.6.2014. (englanniksi)