Frenologia
Frenologia on näennäistiedeoppi, jonka mukaan ihmisen persoonallisuus voidaan nähdä kallon muodoista (”kuhmuista”). Frenologia todettiin puoskaroinniksi 1900-luvun alkupuolella. Ihmisen persoonallisuuden piirteet liitetään frenologiassa tiettyihin aivoalueisiin: Mitä suurempi aivoalue on, sitä merkittävämpi tämän alueen edustama piirre on ihmisen persoonallisuudessa. Aivoalueen suuruus taas heijastuu kallon pintaan, jonka muodoista persoonallisuutta pystytään analysoimaan.
Oppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Johann Spurzheim määritteli frenologian viisi keskeisintä periaatetta. Hänen mukaansa aivot ovat mielen elin. Mieli puolestaan koostuu noin kolmesta tusinasta kykyjä, joista osa on älyllisiä ja osa tunteellisia, ja jokaisella kyvyllä on puolestaan oma alueensa aivoissa. Jokaisella henkilöllä on oma määränsä jokaista kykyä, ja jos jotain kykyä on normaalia enemmän, se näkyy sen aivoalueen koossa. Koska kallo vastaa muodoiltaan aivoja, kykyjen määrä voidaan mitata kallon muodoista.[1]
Frenologian kehittäjä Franz Joseph Gall oli käyttänyt puhdasta empirismiä menetelmän kehittämiseen. Hän oli käytännössä sattumanvaraisesti valinnut jokaisen kyvyn alueen aivoissa. Gall oli itse sijoittanut aivoihin 26 niin sanottua elintä.[2]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gall ja Spurzheim[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Frenologian kehitti 1700-luvun lopulla lääkäri Franz Joseph Gall. Hän alkoi noin vuonna 1792 kerätä ihmisten ja eläinten kalloja ja tehdä niistä aivomuotteja, joiden avulla hän pystyisi tutkimaan niiden rakennetta.[3] Gall etsi erityisesti kalloja, jotka olivat kuuluneet huomattavista ominaispiirteistä tunnetuille yksilöille. Hän halusi esimerkiksi rohkeiksi tai käteviksi tiedettyjen henkilöiden tai murhaajien kalloja.[4] Gall huomasi tutkittuaan useiden nuorten taskuvarkaiden pään muotoja, että monilla niistä oli kohouma juuri korvien yläpuolella.[5]
Gall kutsui uutta alaansa ”aivojen doktriiniksi”, organologiaksi ja myöhemmin ”aivojen fysiologiaksi”. Hän ei hyväksynyt muita nimiä, kuten frenologiaa eikä kraniologiaa. Englantilainen luonnontieteilijä Thomas Ignatius Maria Forster keksi vuonna 1815 termin frenologia, joka levisi 1820-luvulla yleiseen käyttöön.[4]
Gall alkoi vuonna 1796 luennoida Wienissä uusista tutkimuksistaan. Niissä hänen avustajansa leikkeli aivoja. Gallin avustajana aloitti vuonna 1804 nuori lääketieteen opiskelija Johann Spurzheim. Gallista tuli luentojansa ansiosta tunnettu hahmo Wienissä.[6] Keisari Frans II kielsi kuitenkin luennot joulukuussa 1801. Määräyksessä mainittiin useita syitä kiellolle. Myöhemmin kiellon taustalle on väitetty olleen paikallinen papisto, mutta monet papit olivat todellisuudessa jopa innostuneita Gallin menetelmästä.[7]
Kielto toi frenologialle lisää julkisuutta, ja sen jälkeen se lähti myös leviämään, kun Gall lähti maaliskuussa 1805 Euroopan-kiertueelle Spurzheimin kanssa. Kiertue kesti yli kaksi ja puoli vuotta, ja Gallin menetelmästä tuli kansainvälinen sensaatio ja todella suosittu oppineiden ja varakkaiden keskuudessa. Gall kävi kumppaniensa kanssa yli 50 kaupungissa.[8] Spurzheim alkoi kiertää myös itsenäisesti, ja hän piti ensimmäisen oman luentonsa Lontoossa 1813. Yhdysvaltojen Bostoniin hän meni vuonna 1832.[9]
Manner-Euroopasta menetelmä levisikin sekä Englantiin että Yhdysvaltoihin, ja siihen uskoivat muun muassa kirjailija Arthur Conan Doyle, luonnontieteilijä Alfred Russel Wallace ja runoilija Walt Whitman.[10] Siitä tuli huomattavan suosittua, ja monet kävivät mittauttamassa päänsä frenologilla.[5] Yhdysvalloissa veljekset Lorenzo ja Orson Fowler perustivat frenologiaklinikoita, myivät varusteita muille frenologeille ja perustivat American Phrenological Journal -lehden, joka ilmestyi 1838–1911.[1]
Todistaminen virheelliseksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Frenologia sai jo hyvin varhain ensimmäiset tieteelliset kriitikkonsa. Ranskan instituutti keräsi vuonna 1808 Georges Cuvier’n johtaman ryhmän, joka tutkittuaan frenologiaa totesi, ettei sillä ole tieteellistä pohjaa. Monet tieteilijät yrittävät toistaa Gallin kokeita, mutta he eivät saaneet samanlaisia tuloksia.[11] Vaikka frenologialla oli paljon seuraajia, tiedekenttä piti sitä jo 1830-luvulla yleisesti näennäistieteenä.[1]
Ranskalainen Pierre Flourens kirjoitti vuonna 1843, kuinka frenologian taustalla oleva oletus aivojen ja kallon muotojen vastaavuudesta on virheellinen.[5] Hän todisti oletuksen vääräksi tutkimalla eläimiä poistamalla osia niiden aivoista.[1] Frenologian tutkimus alkoi hiipua, mutta se ei ole hävinnyt missän vaiheessa kokonaan. Sillä on seuraajia edelleen 2000-luvulla.[11]
Merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaikka frenologia osoitettiinkin näennäistieteeksi, sillä on ollut vaikutuksia moderniin neurologiaan. Frenologian ansiosta tutkijat alkoivat kiinnostua älyllisten toimintojen sijoittamiseen tietyille aivon alueille.[5] Gallin frenologia sijoitti aivojen kartalle erilaisia persoonallisuuksia, mutta moderni neurotiede puolestaan on kartoittanut erilaisia perustaitoja, kuten matemaattisten laskutoimitusten suorittamisen tai kielten tulkitsimisen.[11]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Van Wyhe, John: The Authority of Human Nature: The "Schädellehre" of Franz Joseph Gall. The British Journal for the History of Science, 3/2002, 35. vsk, nro 1, s. 17-42. The British Society for the History of Science. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.1.0.2018. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Tartakovsky, Margarita: Phrenology: Examining The Bumps of Your Brain Psych Central. 2011. Viitattu 14.10.2018. (englanniksi)
- ↑ Phrenology Encyclopædia Britannica. 2018. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 14.10.2018. (englanniksi)
- ↑ Van Wyhe, s. 21.
- ↑ a b Van Wyhe, s. 22.
- ↑ a b c d Cherry, Kenrdra: Understanding Phrenology Verywell. 24.5.2018. Dotdash publishing. Viitattu 14.10.2018. (englanniksi)
- ↑ Van Wyhe, s. 24.
- ↑ Van Wyhe, s. 25.
- ↑ Van Wyhe, s. 26–27.
- ↑ Bilal, Mohammad et al: Johann Gaspar Spurzheim: A Life Dedicated to Phrenology. Cureus, 5/2017, 9. vsk, nro 5. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.1.0.2018. (englanniksi)
- ↑ Selin, Risto: Ihmeellinen maailma: Skeptikon tietosanakirja, s. 72. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2001. ISBN 952-5329-19-4.
- ↑ a b c Novella, Steven: Phrenology – History of a Science and Pseudoscience NeuroLogica Blog. 23.1.2009. Viitattu 14.10.2018. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Frenologia Wikimedia Commonsissa
