Gasellikotka
| Gasellikotka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Petolinnut Accipitriformes |
| Heimo: | Haukat Accipitridae |
| Alaheimo: | Aquilinae |
| Suku: | Polemaetus |
| Laji: | bellicosus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Polemaetus bellicosus |
|
 Gasellikotkan levinneisyys. |
|
| Katso myös | |
Gasellikotka (Polemaetus bellicosus) on Afrikan suurin kotka ja Polemaetus-suvun ainoa edustaja.
Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gasellikotka on pituudeltaan 76–90 senttimetriä, painoltaan keskimäärin 5,2 kiloa ja sen siipiväli on 190–260 senttimetriä, joten se on varsin suurikokoinen lintu. Aikuisen linnun höyhenet ovat ruumiin yläosassa, rinnan yläosassa ja päässä tummanruskeat, alaosassa valkoiset ja mustaraidalliset. Naaras on yleensä koirasta suurempi ja raidallisempi. Nuoret yksilöt ovat päältä vaaleampia, eikä niillä ole mustia raitoja. Täysikasvuisen linnun väritys kehittyy seitsemän vuoden iässä.
Levinneisyys ja asuinalueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gasellikotkia elää kaikkialla Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, missä vain ruokaa on riittävästi ja elinympäristö sopiva. Lintu ei ole yleinen missään, mutta eteläisessä Afrikassa kuten Zimbabwessa ja Etelä-Afrikassa on tiheämpiä populaatioita, erityisesti luonnonsuojelualueilla.
Linnun mieluisinta asuinympäristöä on puoliaavikko ja avoin savanni. Se välttää tiheitä metsiä, mutta tarvitsee puita pesiäkseen. Reviirin koko vaihtelee yli tuhannesta neliökilometristä alueisiin, joilla pesät ovat alle kymmenen kilometrin päässä toisistaan. Tämä riippuu saatavilla olevan ravinnon määrän alueellisesta vaihtelusta.
Ruokavalio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gasellikotkan ruokavalio vaihtelee suuresti riippuen saatavilla olevasta riistasta. Se voi syödä jopa haikaran kokoisia lintuja, mutta saalistaa yleisemmin maassa pesivä keskikokoisia lajeja kuten frankoliineja, helmikanoja tai trappeja. Joillakin alueilla suurin osa kotkan ruokavaliosta koostuu nisäkkäistä, kuten jäniksistä, nuorista paviaaneista, tamaaneista, mangusteistanuori, sukeltaja-antiloopeista tai nuorista impaloista. Näiden voimakkaiden, aggressiivisten lintujen on havaittu saalistavan jopa 32-kiloisia sukeltaja-antilooppeja, joita ne eivät jaksa kantaa pois, vaan joutuvat palaamaan myöhemmin haaskalle syömään. Gasellikotkat saattavat myös hyökätä karjan, kuten siipikarjan, lampaiden tai nuorten vuohien kimppuun, mutta nämä eivät koskaan muodosta suurta osaa linnun ruokavaliosta.
Gasellikotka metsästää lähinnä lennosta, kaarrellen korkealla reviirinsä yläpuolella ja syöksyen nopeasti saaliinsa kimppuun yllättäen sen.
Pesintä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gasellikotkalla ei ole erityistä soidinlentoa, mutta se ääntelee poikkeavalla tavalla soidinaikana. Lintu rakentaa pesänsä puihin, mutta joskus myös sähköpylväisiin. Pesä on jopa kaksi metriä leveä ja 90 senttiä syvä rakennelma, jota linnut käyttävät vuodesta toiseen. Gasellikotkat lisääntyvät hitaasti ja munivat yhden munan kerrallaan vähintään kahden vuoden välein. Munaa haudotaan 45 päivää, ja poikanen on pesässä 100 päivän ajan. Tämän jälkeen poikaset alkavat itsenäistyä, mutta pysyttelevät pesän lähettyvillä vielä kuuden kuukauden ajan.
Suojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laji kärsii vainosta, sillä gasellikotkia ammutaan ja myrkytetään. Niitä kuolee myös törmäyksissä sähkölinjoihin ja hukkumalla maatilojen jyrkkäreunaisiin vesisäiliöihin. Etelä-Afrikassa noin 20 % populaatiosta on saattanut kadota viimeisten kolmen sukupolven aikana. Monilla alueilla, joilla gasellikotkat joutuvat tekemisiin ihmisten kanssa, niiden määrä vähenee, sillä ihmiset tappavat niitä syyttäen kotkia karjan tappamisesta. Todellisuudessa kotieläimet muodostavat vain vähäisen osan niiden ruokavaliosta, mutta kotkien läsnäolo on varma merkki terveestä ympäristöstä. Lajin säilyminen riippuu maanviljelijöiden valistamisesta ja pesimäpaikkojen suorasta suojelusta.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Polemaetus bellicosus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-3. 2020. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.12.2020. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Avibase (englanniksi)
- ITIS: Polemaetus bellicosus (englanniksi)
- Martial Eagle (Arkistoitu – Internet Archive) at Raptors Namibia (englanniksi)
- Martial Eagle at the Hawk Conservancy Trust (englanniksi)
- Martial Eagle videos on the Internet Bird Collection (englanniksi)
