Harmaakultarinta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Harmaakultarinta
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Kerttuset Acrocephalidae
Suku: Kultarinnat Hippolais
Laji: languida
Kaksiosainen nimi

Hippolais languida
(Hemprich & Ehrenberg, 1817)

Katso myös

  Harmaakultarinta Wikispeciesissä
  Harmaakultarinta Commonsissa

Harmaakultarinta (Hippolais languida) on kerttusten heimoon kuuluva varpuslintu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on noin 14 senttimetriä, siipien kärkiväli 20–23 senttimetriä ja paino keskimäärin noin 13 grammaa. Linnun höyhenpuku on päältä harmaa ja alapuolelta valkeahko. Nokka on suora ja tukevahko. Kyynärsulkien vaaleista reunoista muodostuu siivelle paneeli. Sukupuolet ovat saman värisiä.[2]

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harmaakultarinta esiintyy Keski-Aasiassa Kaspianmeren itäpuolella ja Persianlahden pohjoisosassa sekä paikoin Lähi-idässä Israelissa ja Kaakkois-Turkissa.[2] Lajia ei ole tavattu Suomessa.[3]

Lajin esiintymisalueen laajuus on 1–10 miljoonaa neliökilometriä, Euroopassa elää 27 000–73 000 yksilöä ja sen kanta on elinvoimainen.[1]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji elää karuilla, pensaikkoisilla hiekka- ja kalliomailla, etenkin tamariski- ja paatsamatiheiköissä, sekä alavilla mailla että vuoristossa 1 600 metrin korkeuteen saakka.[2]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muni : Hippolais languida

Kasvinosista rakennettu kuppimainen pesä on pensaassa 0,5–2 metrin korkeudella maasta. Naaras munii 4–5 munaa. Muna painaa noin 1,79 grammaa. Pesintä tunnetaan puutteellisesti.[2]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääasiassa harmaakultarinta on hyönteissyöjä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b BirdLife International: Hippolais languida IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 18.12.2013. (englanniksi)
  2. a b c d e Cramp, Stanley (toim.) 1992: The Birds of the Western Palearctic. Vol. VI Warblers. - Oxford University Press. Hong Kong.
  3. Rariteettikomitea