Hevosinfluenssa

Hevosinfluenssa on ortomyksoviruksiin kuuluvien influenssa A-virusten (H3N8 ja H7N7) aiheuttama herkästi tarttuva ja nopeasti leviävä kavioeläinten tauti. Tauti aiheuttaa hevoselle voimakkaan hengitystietulehduksen ja vaatii usean viikon toipumisajan. Virus leviää pisaratartuntana hengitysteiden kautta. Oireet ilmenevät yleensä jo parin päivän kuluessa tartunnan saamisesta, mutta hevonen voi levittää tartuntaa jo ennen oireita. Ensimmäisiä oireita ovat kuiva yskä, kirkas vuoto sieraimista sekä korkea kuume (yli 40 °C). Hevosinfluenssan aiheuttama infektio johtaa harvoin kuolemaan. H3N8-virus on eristetty myös linnuista ja koirista, mutta sen ei ole todettu tarttuvan ihmiseen. Hevosinfluenssaa esiintyy jatkuvasti ympäri maailmaa erityisesti rokottamattomissa hevospopulaatioissa.

Oireet

Virustartunnan ensimmäinen oire on korkea kuume (39-41,5 °C). Lisäksi hevonen yskii ja sillä on juoksevaa sierainvuotoa, joka voi muuttua myöhemmin sitkeäksi. Muita oireita ovat lihaskipu, jalkojen turvotus, turvonneet imusolmukkeet ja ruokahaluttomuus. Harvinaisissa tapauksissa virus voi aiheuttaa sydänlihaksen tulehduksen, joka saattaa olla kohtalokas. Kun hevonen yskii, niin suuria määriä virusta leviää ympäristöön, joka tehostaa tartunnan leviämistä muihin hevosiin. Kuume laskee virustartunnassa alle viikossa, ja muut oireet helpottavat yleensä muutamassa viikossa, paitsi yskiminen, joka saattaa jatkua viikkoja. Pitkittynyt kuume ja märkäinen sierainvuoto viittaavat bakteerien aiheuttamiin jälkitauteihin.

Diagnoosi

Pelkkien oireiden perusteella on mahdotonta tehdä varmaa diagnoosia siitä, minkä taudinaiheuttajan aiheuttamaa hengitystietautia hevonen sairastaa, koska taudinkuvat saattavat olla hyvin samankaltaisia. Lyhyt itämisaika ja rokottamattomien hevosten korkea sairastuvuus viittaavat hevosinfluenssaan. Hevosinfluenssadiagnoosin varmentamiseen voidaan käyttää viruseristystä, antigeenien tai spesifisten nukleiinihapposekvenssien osoitusta sekä vasta-aineiden osoittamista pariseerumeista. Herkin virusosoitusmenetelmä on PCR eli polymeraasiketjureaktio. Näytteeksi virusosoitukseen soveltuu hengityseritenäyte. Sairauden alussa virusta erittyy eniten, joten näyte on hyvä ottaa mahdollisimman pian kuumeen noustua, jotta virus saadaan varmimmin osoitettua.

Hoito

Hevosinfluenssaan ei ole käyttökelpoista spesifistä hoitoa tarjolla. Tärkein hoito on riittävän pitkä lepo, jotta hengitysteiden värekarvaepiteelillä on riittävästi aikaa uusiutua. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että hevosen tulee olla levossa viikko yhtä kuumepäivää kohti. Vähimmäislepoajaksi suositellaan vähintään kolmea viikkoa, sillä tutkimusten mukaan hengitysteiden värekarvaepiteelin uusiutuminen kestää vähintään tuon ajan. Toissijaisten bakteeritulehdusten hoitoon käytetään antibiootteja.

Tartuntojen ehkäisy

Hevosinfluenssaa vastaan on käytössä rokotteita. Hevonen voidaan rokottaa pelkkää influenssaa vastaan tai yhdistelmärokotteella, joka suojaa myös jäykkäkouristusta vastaan. On olemassa myös rokotteita, joissa on lisäksi hevosen herpesvirukset EHV-1 ja EHV-4. Rokottaminen antaa parhaimman suojan, kun hevonen rokotetaan säännöllisesti varsasta asti ja kaikki samassa tallissa asuvat hevoset on rokotettu. Hevonen voi sairastua rokotuksista huolimatta, mutta oireet ovat silloin yleensä hyvin lievät. Talli, jossa on tartunnan saaneita hevosia, tulisi eristää. Hevonen voi levittää elinkykyistä virusta vielä noin viikon oireiden loppumisen jälkeen.

Hevosinfluenssa kuuluu ilmoitettaviin eläintauteihin. Tartunnan ilmenemisestä on aina välitettävä tieto Elintarviketurvallisuusvirasto Eviraan.

Aiheesta muualla

• Evira (Arkistoitu – Internet Archive)