Huhuilijatinami
| Huhuilijatinami | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Tinamilinnut Tinamiformes |
| Heimo: | Tinamit Tinamidae |
| Suku: | Ruskotinamit Crypturellus |
| Laji: | undulatus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Crypturellus undulatus |
|
| Katso myös | |
Huhuilijatinami (Crypturellus undulatus) on Etelä-Amerikassa elävä ruskotinamien sukuun kuuluva tinamilintu. Huhuilijatinamiparit ja perheparvet voivat kommunikoida keskenään viheltävillä äänillä.[2]
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Linnun pituus on noin 28 cm. Lajin sukupuolet ovat samannäköiset ja höyhenistö on vahvasti poikkijuovainen.[2] Huhuilijatinamin yläosa on harmaanruskea, pyrstö mustanharmaa. Huhuilijatinamilla on valkoiset posket ja harmaa kurkku, jossa on valkoisia täpliä. Lajin jalat ovat kellahtavanvihreät.
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lajia tavataan itä- ja etelä-Kolumbiassa, etelä-Venezuelassa, lounais-Guyanassa, itä-Ecuadorissa, Brasilian sademetsävyöhykkeellä, Boliviassa, Paraguayssa ja pohjoisimmassa Argentiinassa.
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huhuilijatinami on paikkalintu, joka viihtyy aarnimetsissä sekä matalassakin pensas- ja tiheikkökasvillisuudessa.[2]
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koiras parittelee useiden naaraiden kanssa, jotka kulkevat koiraalta toiselle. Pesä on matala maakuoppa, tiheän kasvillisuuden suojassa. Pesässä voi olla usean eri naaraan munimia munia, joita koiras hautoo.[2]
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huhuilijatinamin ravintoa ovat marjat, hedelmät ja hyönteiset.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Crypturellus undulatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.11.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Colin Harrison ja Alan Greensmith: Koko maailman linnut. Helsinki: Helsinki Media, 1995.
| ||||||||||