Irianinlurikki
| Irianinlurikki | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Kaijat Psittaculidae |
| Suku: | Melanesianlurikit Charmosyna |
| Laji: | josefinae |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Charmosyna josefinae |
|
| Katso myös | |
Irianinlurikki (Charmosyna josefinae) on Papua-Uudella-Guinealla elävä kaijalaji.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Irianinlurikin pituus on noin 24 cm ja paino noin 68 g. Se on selvästi kookkaampi kuin useimmat muut melanesianlurikit. Sen höyhenpuvun päävärit ovat punainen ja vihreä. Pää, yläselkä, yläperä, mahapuoli sekä pääosa pyrstöstä ovat punaiset, siivet, selkä ja niska vihreät. Pitkähkön pyrstön kärki ja alapuoli ovat keltaiset. Nokka on oranssinpunainen, iiris keltainen ja koivet ruskeat. Naaras muistuttaa koirasta mutta sen alaselkä on vihreä. Nuori yksilö on himmeämmän värinen.
Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Irianinlurikki elää Papua-Uuden-Guinean länsiosan vuoristoseuduilla. Lajin elinympäristön laajuus on 50 000–100 000 neliökilometriä. Populaation koko on arviolta yli 300 000 yksilöä. Lajista tunnetaan kolme alalajia, nimialalaji josefinae sekä alalajit sepikiana ja cyclopum. Irianinlurikki on lemmikkinä harvinainen.
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Irianinlurikit elävät pääasiassa vuoristometsissä 750–2 000 metrin korkeudella, paikoin myös alempana. Yleensä ne liikkuvat puiden latvustoissa pareittain tai hiljaisina pikku parvina. Ne lyöttäytyvät usein keijulurikkien seuraan.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pesintä tunnetaan vankeudessa eläneistä linnuista. Pesä on kolossa. Munia on tavallisesti kaksi. Haudonta-aika on noin 25 päivää ja pesäpoikasaika noin kaksi kuukautta.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Irianinlurikit syövät siitepölyä, kukkien nuppuja ja mettä sekä mahdollisesti pehmeitä hedelmiä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. – T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3
- World Parrot Trust
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Charmosyna josefinae IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.4.2014. (englanniksi)
| ||||||||||