Kirjobekardi
| Kirjobekardi | |
|---|---|
_-NW_Ecuador-6.jpg) Koiras |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Tityrat Tityridae |
| Suku: | Bekardit Pachyramphus |
| Laji: | versicolor |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Pachyramphus versicolor |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Kirjobekardi (Pachyramphus versicolor) eli aiemmalta nimeltään kirjolepinkäistyranni[2] on Etelä-Amerikassa tavattava varpuslintu. Laji kuuluu tityrojen heimoon.[3]
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kooltaan kirjobekardi on noin 13 cm. Koiraan päälaki, selkä ja perä ovat väriltään mustat. Siivissä on runsaasti valkoisia täpliä ja leveä valkoinen reunus. Pyrstön ja perän väri on harmaa. Koiraan pään sivut ovat väriltään vihertävän keltaiset. Vatsa on väritykseltään valkoinen ja siinä on heikkoja harmaita raitoja. Naaraan päälaki on harmaa. Selkä on oliivinvihreät ja siivet mustat ja punaruskeat. Naaralla on keltaiset silmärenkaat, jotka puuttuvat koiraalta. Naaraan vatsa on vaalean keltainen hämärästi erottuvin harmain raidoin.[4][5][6]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjobekardin elinalue ulottuu Costa Ricasta Länsi-Panamaan ja Kolumbiasta Venezuelaan ja Bolivian pohjoisosiin. Lajia tavataan valoisissa vuoristometsissä ja niiden laitamilla.[6] Yleensä lintu elää 1 600–2 600 metrin korkeudella merenpinnasta.[5]
Elintavat ja lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjobekardit elävät yksin tai pareittain. Ne muodostavat usein sekaparvia muiden hyönteisiä syövien lintujen, kuten tangaroiden, kanssa.[4]
Kirjobekardin pesä on muodoltaan pallomainen ja sijaitsee usein joen penkan tai laidunmaiden läheisyydessä. Se rakentaa pesän puuhun 3–30 metrin korkeuteen. Pesä on tehty sammaleesta, lehdistä, ruohoista ja puiden kuoresta. Pesän sisäänkäynti on tunneli pesän sivulla. Pesimäaika kestää maaliskuusta kesäkuuhun. Naaras munii yleensä kaksi valkeaa munaa, jotka ovat kanelinruskeanruskean tai laventelinsinisen pilkuttamia. Molemmat sukupuolet osallistuvat pesän rakentamiseen ja kuoriutuneiden poikasten hoitamiseen. Naaraan hautoessa munia koiras laulaa usein läheisessä puussa.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Pachyramphus versicolor IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 5.1.2014. (englanniksi)
- ↑ Maailman lintujen suomenkieliset nimet BirdLife Suomi. Viitattu 24.11.2023.
- ↑ Pachyramphus versicolor (Hartlaub, 1843) Integrated Taxonomic Information System. Viitattu 3.3.2009.
- ↑ a b Robert S. Ridgely, Guy Tudor, William L. Brown: The Birds of South America, s. 678. University of Texas Press, 1994. ISBN 978-0-292-77063-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.3.2009). (englanniksi)
- ↑ a b Steven L. Hilty, Bill Brown, William L. Brown: A Guide to the Birds of Colombia, s. 446. Princeton University Press, 1986. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.3.2009). (englanniksi)
- ↑ a b Robert S. Ridgely, John A. Gwynne: A Guide to the Birds of Panama, s. 316. Princeton University Press, 1992. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.3.2009). (englanniksi)
- ↑ Harodl F. Greeney & Rudy A. Gelis: Nest architecture and breeding activity of th Barred Becard (Pachyramphus versicolor) in northeastern Ecuador (PDF) Bioletín SAO vol 18 (no.1). Sociedad Antioqueña de Ornitología. Viitattu 3.3.2009. (englanniksi)