Kiuru
| Kiuru | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Kiurut Alaudidae |
| Suku: | Kiurut Alauda |
| Laji: | arvensis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Alauda arvensis |
|
 |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Kiuru (Alauda arvensis) eli leivonen tai leivo on pienikokoinen vaaleanruskea Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa pesivä varpuslintu. Tunnusomaisena piirteenä kiurulla on päälaella sijaitseva pieni töyhtö. Kiuru on varhaisimpia Suomen keväisistä muuttolinnuista. Tämä on huomattu myös vanhan kansan loruissa (Kuu kiurusta kesään, / puoli kuuta peipposesta, / västäräkistä vähäsen, / pääskysestä ei päivääkään.). Kiurun vanha nimi on leivo eli leivonen ja paikallisesti sitä kutsutaan myös nimillä kirri, kirvu, tiuru, kivenpuottaja, kivenviiru, peltoleivonen.[3] Kiuru on Keski-Pohjanmaan maakuntalintu.[4]
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiuru on ruskeanharmaa ulkonäöltään vaatimaton lintu, joka tunnetaan laululennostaan: koiras nousee jopa 100 m:n korkeuteen ja laulaa sydämensä kyllyydestä. Päälaella on pieni töyhtö, jonka lintu kohottaa pystyyn ollessaan hermostunut tai valppaana. Koivet ovat vahvat ja takavarpaan kynsi hyvin pitkä, mikä on sopeutuma avomaalla kävelemiseen.
Äänet muistuttavat laulusta poimituilta pätkiltä: ”driu”, ”priio”, ”kurrl”. Varoittaa voimakkaasti ”driy, dry-dry”. Syysmuutolla voi kuulla kiuruparven ääntelyä öiseltä taivaalta.
Kiurun pituus on 17 cm, siipien kärkiväli 35 cm, paino noin 40 g. Koiras on hieman naarasta kookkaampi.
Aikuisilla kiuruilla on sulkasato elo-syyskuussa. Myös nuoret kiurut sulkivat täydellisesti alkusyksyllä, joten sulkasadon jälkeen ikäluokkia ei voi enää erottaa toisistaan.[5]
Vanhin suomalainen rengastettu kiuru on ollut 7 vuotta 8 kuukautta 13 päivää vanha.[6] Euroopan vanhin, Britteinsaarilla rengastettu kiuru, saavutti 9 vuoden ja 5 kuukauden iän.[7]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiuru pesii Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Afrikan vuorilla. Pääosassa esiintymisaluettaan se on muuttolintu. Suomeen se palaa varhain keväällä (”Kuu kiurusta kesään...” ). Länsiosissa se on paikallismuuttaja siirtyen alavammille maille tai rannikoille. Suomessa kiuru pesii koko maassa, runsain se on lounaisessa pelto-Suomessa, harvinainen pohjoisimmassa Lapissa. Kiuru on paikoin voimakkaasti vähentynyt. Syysmuutto tapahtuu melko huomaamattomasti syys-lokakuussa. Joitakin yksilöitä jää vuosittain talvehtimaan. Suomalaiset kiurut talvehtivat Länsi-Euroopassa.
Suomen pesimäkanta on 181 000–221 000 paria[8] ja koko Euroopan 28–35 miljoonaa paria. Puolassa laji on pesimäkannaltaan maan runsaslukuisin lintulaji (10,0–10,8 miljoonaa paria).[9] Euroopan populaatio on kokonaisuudessaan 79–160 miljoonaa yksilöä. Euroopan maista kiuru puuttuu vain Islannista.
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiuru lentää korkealla avoimen viljelysmaan tai nummien päällä. Pesii yleisenä myös avosoilla, laitumilla ja matalakasvuisilla rantaniityillä. Kiurua ei tavata pienillä metsäpelloilla. Runsaimmillaan kiuru on salaojittamattomilla heinäpelloilla ja laitumilla.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pesä on matala kuoppa maassa, mättäässä tai ojanpenkalla, yleensä ylivuotisen heinän suojaama. Naaras tuo pesään kuivia heiniä ja juuria. Kiuru munii 3–5, keskimäärin 4 munaa. Muninta alkaa Etelä-Suomessa toukokuun alkupuolella. Useimmat kiuruparit pesivät toistamiseen kesä–heinäkuun vaihteessa. Naaras hautoo noin 11 vuorokautta. Poikasia ruokkivat molemmat emot, ja ne lähtevät pesästä lentokyvyttöminä noin 10 vuorokauden ikäisinä. Emot hoitavat niitä vielä viikon-pari.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Siemeniä ja versoja, matoja, etanoita, hyönteisiä ja niiden toukkia sekä kovakuoriaisia. Syö myös eri maakasvien lehtiä.[10] Poikaset saavat vain eläinravintoa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Alauda arvensis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.1.2023. (englanniksi)
- ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 565. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.7.2021).
- ↑ Kiuru Keskisuomalainen. Arkistoitu 17.4.2009. Viitattu 4.8.2009.
- ↑ Laine, Lasse: Suomen Luonto-opas, s. 215. WSOY, 2000.
- ↑ Svensson, Lars 1997: Euroopan varpuslinnut - sukupuolen ja iän määritys. - Lintutieto. Jyväskylä.
- ↑ Rengastajatoimikunta 2003: Rengastajan vuosikirja 2003. – Rengastustoimisto. Helsinki.
- ↑ EURING
- ↑ Population status and trends at the EU and Member State levels Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2013–18. European Environment Agency. Viitattu 23.1.2024. (englanniksi)
- ↑ Species trends at the Member State level, Poland Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2013–18. European Environment Agency. Viitattu 23.1.2024. (englanniksi)
- ↑ Eurasian Skylark Audubon. 13.11.2014. Viitattu 19.5.2021. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Nikander, Pekka J. 1992: Kuinka erotan kangaskiurun kiurusta. - Lintumies 3.1992 s. 86-87. LYL.
- Norrdahl, Kai 1990: Kiurun kaari. - Lintumies 6.1990 s. 278-283. LYL.
- Stolt, Bengt-Olov 1980: Kiurun muuttosuunnat Itä-Ruotsissa. - Ornis Fennica 57:71-76.
- Kiuru Lintukuva-verkkopalvelussa
- LuontoPortti: Kiuru (Alauda arvensis)
- Kiurun laulu on siinä määrin huomioitu, että sen pohjalta on sävelletty runsaasti musiikkia.
- ITIS: Alauda arvensis (englanniksi)