Luhtahuitti
| Luhtahuitti | |
|---|---|
_(50657674927).jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Kurkilinnut Gruiformes |
| Heimo: | Rantakanat Rallidae |
| Suku: | Huitit Porzana |
| Laji: | porzana |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Porzana porzana |
|
 |
|
| Katso myös | |
Luhtahuitti (Porzana porzana) on rantakanoihin kuuluva kosteikkojen lintulaji. Lajin piileskelevän luonteen vuoksi äänihavainnot ovat paljon näköhavaintoja yleisempiä. Soidinkutsu on monotonisesti toistettu ”huit... huit... huit...”.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luhtahuitilla on lyhyt, suora nokka, joka on tyvestä punainen ja muuten keltainen. Sillä on siniharmaa rinta, ruskeahkolla selkäpuolella tumma raita ja kyljissä valkeat pilkut. Pitkävarpaiset jalat ovat vihreät ja pyrstö lyhyt. Naaras on koirasta hiukan täplikkäämpi ja väritykseltään himmeämpi. Nuori lintu on ruskea ilman valkoisia pilkkuja. Luhtahuitin pituus on 20–24 senttimetriä, siipien kärkiväli 37–42 senttimetriä ja paino 55–145 grammaa.
Vanhin suomalainen rengastettu luhtahuitti on ollut vähintään 3 vuoden, 1 kuukauden 8 päivän ikäinen.[3]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luhtahuitti pesii Euroopassa ja Länsi-Aasiassa talvehtien Afrikassa ja Intiassa. Läntisessä Euroopassa pesii 50 000–70 000 paria, idässä laji on runsaampi. Suomen pesimäkanta on noin 1 500 paria. Suomeen luhtahuitit saapuvat huhti-toukokuussa ja lähtevät syys-lokakuussa. Luhtahuitti on yömuuttaja.
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luhtahuitit elävät erilaisilla kosteikoilla, tavallisimmin märillä rantaluhdilla mutta toisinaan myös ruovikoissa ja osmankäämiköissä.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luhtahuitti tekee 6–15 munaa maassa esimerkiksi rantakosteikon kuivalla kohdalla olevaan pesään. Molemmat emot hautovat noin 3 viikkoa, ja hoitavat yhdessä mustia untuvikkoja, jotka ovat pesäpakoisia, ja saavuttavat lentokyvyn noin 5 viikon ikäisinä.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luhtahuitti syö lähinnä vedessä ja liejussa eläviä hyönteisiä ja muita selkärangattomia. Syö toisinaan myös pikkukaloja ja vesikasvien osia.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen ja Euroopan linnut, Gummerus (2001)
- ↑ BirdLife International: Porzana porzana IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.4.2014. (englanniksi)
- ↑ Jari Valkama: Luhtahuitti – Porzana porzana Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Lintujen ikäennätykset Luomus. 28.5.2019. Viitattu 19.7.2020.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Luhtahuitti Lintukuva-verkkopalvelussa
- LuontoPortti: Luhtahuitti (Porzana porzana)
- ITIS: Porzana porzana (englanniksi)
| ||||||||||