Munkkiaratti
| Munkkiaratti | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Papukaijat Psittacidae |
| Alaheimo: | Psittacinae |
| Suku: | Myiopsitta |
| Laji: | monachus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Myiopsitta monachus |
|
| Katso myös | |
Munkkiaratti (Myiopsitta monachus) on eteläamerikkalainen papukaijalaji. Laji pesii suurissa parvissa samantapaisissa yhteispesissä kuin esimerkiksi tasavaltalaiset. Munkkiaratit myös yöpyvät näissä pesissä ja ruoanhakuun lähtiessään ne jättävät muutaman vartioimaan pesiä.
Munkkiaratteja pidetään myös lemmikkilintuina.
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Munkkiaratin luontainen levinneisyysalue on Boliviassa, Brasiliassa ja Argentiinassa. Istutettuna lajia esiintyy Puerto Ricossa, Yhdysvaltojen koillisosassa ja Espanjassa. Munkkiaratit viihtyvät sademetsien lisäksi muun muassa hedelmä- ja palmuviljelmillä.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Munkkiaratit pitävät hedelmistä, pähkinöistä, kukista ja lehdistä sekä hyönteisistä ja niiden toukista. Lemmikkeinä munkkiaratit ovat herkkiä lihomaan.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Munkkiaratit voivat pesiä kaikkina vuodenaikoina, mutta tavallisesti ne tekevät sen lokakuussa. Silloin naaras munii 5–8 munaa erityisessä poikuekammiossa. Lisääntyminen on huonosti tunnettua, mutta poikaset itsenäistyvät kuusiviikkoisina. Täysikasvuisina linnut ovat noin 29 cm pitkiä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Myiopsitta monachus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.3. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 8.2.2015. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Myiopsitta monachus (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)