Pienvarasto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pienvarastoja

Pienvarastointi (engl. self storage) on liiketoimintaa, jossa vuokrataan useita pieniä varastotiloja. Lukittavat pienvarastot sijaitsevat vierekkäin isossa yhteistilassa, johon liiketoiminnan pyörittäjä on järjestänyt sähkön ja lämmön sekä yleensä myös turvallisuuspalvelut.

Pieni koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikaisemmin erillisiä varastoja on lähinnä tarjottu vain suurille yrityksille. Pienvarastoinnissa uutta on varaston pieni koko (pienimmillään 1 m² ja suurimmillaan kymmeniä neliöitä. Pieni koko soveltuu hyvin koti-irtaimiston varastointiin: esimerkiksi tyypillisen kaksion koti-irtaimiston voi varastoida yleensä esimerkiksi kuuden neliömetrin pienvarastoon. Pienestä pinta-alasta johtuen vuokralainen voi hyödyntää käytännössä kaikki vuokraamansa neliömetrit omaisuuden varastoinnissa, ja käytävä- ja muista vastaavista tiloista ei makseta vuokraa erikseen. Tämän vuoksi pienvaraston neliövuokraa ei voi suoraan verrata suuremman varastotilan vuokraan.

Varaston kapasiteetin arvioinnissa on aiheellista kiinnittää huomiota myös käytettävissä olevan varastotilan korkeuteen.

Itsepalveluperiaate[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uutta on myös asiakkaan vapautta lisäävä itsepalveluperiaate. Varaston voi vuokrata ja irtisanoa silloin kun itselle sopii ja varastoon pääsy sekä varaston käyttö on mahdollisimman vaivatonta. Jotkut pienvarastoyrityksistä tarjoavat myös mahdollisuutta varaston vuokraukseen verkkokaupasta. Varastoon pääsee omalla avaimella lähes vuorokauden ympäri eikä käynnistä aiheudu mitään lisäkustannuksia. Varaston voi täten täyttää ja tyhjentää niin usein kuin haluaa. Autolla pääsee usein sisälle varastohalliin asti, ja monet pienvarastoyritykset tarjoavat vuokralaisten käyttöön kärryjä omaisuuden siirtämisen helpottamista varten.

Mitä säilytetään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pienvarastojen vuokraukseen sovelletaan lakia liikehuoneiston vuokrauksesta [1]. Pienvarastoja käytetään pääasiassa kuivan kappaletavaran varastointiin. Säilytystä säännellään useimmiten vuokranantajan kanssa tehdyllä vuokrasopimuksella. Myös lainsäädäntö [2] sekä viranomaisten (esimerkiksi pelastusviranomaisten) antamat määräykset sääntelevät varastojen käyttöä. Pääsääntöisesti varastoissa voi säilyttää lähes mitä tahansa, kunhan se ei ole ihmisille, omaisuudelle tai ympäristölle vaaraksi (esimerkiksi tulenarkaa tai myrkyllistä).

Varastoja käytetään usein sekä väliaikaiseen säilytykseen esimerkiksi muuton yhteydessä tai pysyvään säilytykseen esimerkiksi tilan vapauttamiseksi kodin tai toimiston säilytystiloista. Varastoja käyttävät myös ulkomaille väliaikaisesti muuttajat. Uusi trendi alalla on myös varaston vuokraus asunnon stailauksen ajaksi.

Turvallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tärkeä osa pienvarastointia on varaston turvallisuus. Useat pienvarastoyritykset ovat turvanneet vuokralaisten omaisuutta esimerkiksi kulunvalvontajärjestelmillä, kameravalvonnalla ja vartioinnilla. Turvallisuuteen vaikuttavat myös varaston sijainti sekä rakennuksen fyysinen turvallisuus, esimerkiksi rakennusmateriaalit ja lukituksen laatu. Osa pienvarastoyrityksistä tarjoaa asiakkailleen myös pienvarastointiin suunniteltuja vakuutuksia.

Vastuu asiakkaalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pienvarastokonseptin itsepalveluperiaatteeseen sisältyy se, että vuokranantaja ei ole vastuussa varastoissa säilytettävistä tavaroista eikä korvaa mahdollisesti kadonneita tai vahingoittuneita tavaroita. Vuokralaisella saattaa vahinkotapauksessa olla mahdollisuus saada korvaus omasta kotivakuutuksestaan. Eri vakuutusyhtiöiden käytännöt vaihtelevat [3]. Jos kotivakuutuksen antama turva ei ole riittävä, omaisuuden voi vakuuttaa myös erillisellä vakuutuksella. Vastuu vakuutustarpeen arvioinnista ja vakuutuksen hankkimisesta on vuokralaisella. Luotettavat pienvarastoyritykset tarjoavat yleensä erillistä vakuutusta asiakkailleen.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Laki liikehuoneiston vuokrauksesta [1] (suomeksi) [2] (ruotsiksi)
  2. Pelastuslaki (ks. erityisesti 21§ ja 32§) [3] (suomeksi) [4] (ruotsiksi)
  3. Suomalaisten vakuutusyhtiöiden vakuutusehtokohtia koskien omaisuuden varastointia varsinaisen vakuutuspaikan ulkopuolella [5] (Arkistoitu – Internet Archive) (suomeksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]