Pikkuhäiveperhonen
| Pikkuhäiveperhonen | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Päiväperhoset Papilionoidea |
| Heimo: | Täpläperhoset Nymphalidae |
| Alaheimo: | Häiveperhoset Apaturinae |
| Tribus: | Apaturini |
| Suku: | Häiveperhoset Apatura |
| Laji: | ilia |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Apatura ilia |
|
| Katso myös | |
Pikkuhäiveperhonen (Apatura ilia) on täpläperhosten heimoon kuuluva päiväperhonen.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikkuhäiveperhonen on melko kookas ja näyttävä perhoslaji. Siipien pohjaväri on mustanruskea ja koiraan siivet ovat sinisen metallinhohtoiset. Etusiiven yläpinnalla on hajanaisia valkoisia täpliä sekä oranssinkeltainen, rengasmainen silmätäplä. Takasiivessä on siiven poikki kulkeva valkoinen vyö sekä oranssi rengasmainen silmätäplä. Takasiiven takaosassa on lisäksi oranssit täplät. Siipien alapinnat ovat vihertävänruskeat. Etusiiven iso silmätäplä erottuu hyvin myös alapinnalla, takasiiven puolella pieniä silmätäpliä on pari. Takasiivessä on lisäksi vaalearuskea, kiilamainen alue, jonka siiven tyven puoleinen reuna mutkittelee. Siipiväli 66–72 mm.[1][2]
-
♂ Pikkuhäiveperhonen -
♂ △ Pikkuhäiveperhonen
Lajilla on myös värimuoto f. clytie, jolla siipien pohjaväri on oranssinruskea ja siipien valkoiset vyöt ovat kellertäviä.[3]
Läheistä sukua olevasta häiveperhosesta pikkuhäiveperhosen erottaa helpoimmin etusiiven yläpinnan silmätäplästä, joka häiveperhoselta puuttuu. Lisäksi häiveperhosella takasiiven alapinnan kiilamainen poikkivyö on valkoinen ja erottuu selvemmin.
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikkuhäiveperhosen esiintymisalue ulottuu Etelä- ja Keski-Euroopasta Aasian lauhkean vyöhykkeen kautta Japaniin saakka. Pohjois-Euroopassa lajia tavataan Baltiassa, missä se on levinnyt voimakkaasti.[4][5]
2000-luvun alusta lähtien pikkuhäiveperhosta on tavattu myös Suomessa[3]. Aluksi harvinaisena vaeltajana, mutta nykyisin laji lienee vakiintunut ainakin osaan etelärannikkoa. Lentoaika on levinneisyysalueen eteläosissa kahtena sukupolvena touko-kesäkuussa ja elo-syyskuussa, pohjoisessa yhtenä sukupolvena heinäkuussa.[6]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikkuhäiveperhosen elinympäristöä ovat valoisat lehtimetsät. Vaelluksen aikana perhosia voi tavata muuallakin. Keskenkasvuinen toukka talvehtii. Tiettävästi Suomen ensimmäinen talvehtiva toukka löytyi Paraisilta 31.10.2017.[7] Pieni toukka löydettiin käymällä läpi nuoria haapoja lajin vakiintuneella esiintymisalueella. Löytöpaikka oli lämmin etelänpuoleinen rinne. Toukka oli asettunut oksan tyvelle noin metrin korkeudelle maanpinnasta.
Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukan ravintokasveja ovat pajut ja poppelit, erityisesti haapa (Populus tremula) ja mustapoppeli (Populus nigra).[4][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://www.luontoportti.com/suomi/fi/perhoset/pikkuhaiveperhonen
- ↑ http://www.leps.it/indexjs.htm?SpeciesPages/ApatIlia.htm
- ↑ a b http://www.dlc.fi/~peterpa/lepi/historia/nymphalidae2/apa-ilia.htm
- ↑ a b Lionel G. Higgins, Norman D. Riley, suom. Olavi Sotavalta: Euroopan päiväperhoset. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1973. ISBN 951-30-2311-7.
- ↑ a b http://www.perhostutkijainseura.fi/sps_uudet_2001.html (Arkistoitu – Internet Archive) www.perhostutkijainseura.fi
- ↑ http://www.insects.fi/Lepidoptera/Nymphalidae/Apatura/ilia/Apatura%20ilia.htm[vanhentunut linkki]
- ↑ Talvehtiva pikkuhäive löytyi Makrokuvahetki.kuvat.fi. Viitattu 6.11.2017. (englanniksi)