Pikkujoutsen
| Pikkujoutsen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Sorsalinnut Anseriformes |
| Heimo: | Sorsat Anatidae |
| Suku: | Joutsenet Cygnus |
| Laji: | columbianus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Cygnus columbianus |
|
 |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Pikkujoutsen (Cygnus columbianus) on pieni pohjoisten alueiden joutsen. Sitä on kaksi alalajia: C. c. columbianus Amerikassa ja C. c. bewickii Euroopassa. Lajin kuvasi yhdysvaltalainen George Ord.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikkujoutsen on laulujoutsenen näköinen mutta pienempi, pituus 115–127 cm ja siipien kärkiväli 170–195 cm. Kaula on lyhyempi ja nokassa on huomattavasti enemmän mustaa. Pikkujoutsenen ääni muistuttaa laulujoutsenen trumpetintoitotusta mutta on haukkuvampi, nasaalimpi.
Euroopan vanhin rengastettu pikkujoutsen on ollut vähintään 23 vuotta 7 kuukautta vanha brittiläinen lintu.
- Pikku-, laulu- ja kyhmyjoutsenen väliset erot
-
Pikkujoutsenen nokka -
Pikkujoutsenen lyhyt kaula ja vaakasuora pyrstö -
Laulujoutsenen nokka -
Laulujoutsenen suora kaula ja lyhyt pyrstö -
Kyhmyjoutsenen nokkakyhmy ja punainen nokka -
Kyhmyjoutsenen kaareva kaula ja pitkä, pystyyn nouseva pyrstö
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikkujoutsen pesii Kuolan niemimaalla ja muualla Pohjois-Venäjällä Tyynen valtameren rannoille asti, sekä Pohjois-Amerikan arktisilla alueilla. Maailman populaation koko on noin 300 000 yksilöä. Ne muuttavat Vienanmeren, Suomen ja Viron kautta Elbe-joelle, Alankomaihin ja Britteinsaarille. Pohjois-Venäjän itäosien populaatiot talvehtivat Kiinassa ja Japanissa. Suomessa pikkujoutsenia nähdään säännöllisesti levähtämässä muuttomatkallaan, varsinkin keväisin. Laji ei pesi Suomessa.[2]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikkujoutsen elää tundralla, järvissä, suurissa joissa, lahdissa, murtovesissä ja tulvivilla pelloilla.[3]
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikkujoutsenet pariutuvat eliniäkseen 2–3-vuotiaina. Kekomainen pesä tehdään kasvinjätteistä maalle lähelle vesirajaa, usein pienelle saarelle. Molemmat sukupuolet osallistuvat pesän rakentamiseen.[3] Naaras munii 3–5 valkoista munaa, ja hautoo niitä 29–30 päivää koiraan vartioidessa pesää. Poikaset ovat lentokykyisiä 40–45 vuorokauden kuluttua kuoriutumisestaan. Pesä voi olla käytössä yli vuoden.[3]
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Syö kesäisin varsia, siemeniä, vesikasvien juuria, saroja, vitoja, levää ja pieniä selkärangattomia, sekä muina vuodenaikoina viljaa maissi-, ohra- ja soijapapupelloilta.[3] Myös pesimispaikkoina toimivia vesistöjä reunustavat heinäkasvit muodostavat osansa pikkujoutsenen ravinnosta.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- EURING (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Cygnus columbianus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 6.6.2014. (englanniksi)
- ↑ http://www.luontoportti.com/suomi/fi/linnut/pikkujoutsen
- ↑ a b c d Tundra Swan Audubon. 13.11.2014. Viitattu 12.3.2021. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pikkujoutsen Lintukuva-verkkopalvelussa
- LuontoPortti: Pikkujoutsen (Cygnus columbianus ssp. bewickii)
- ITIS: Cygnus columbianus (englanniksi)