Psykokulttuuri
 |
Tämän artikkelin tai sen osan neutraalius on kyseenalaistettu. Asiasta keskustellaan keskustelusivulla. Voit auttaa Wikipediaa muokkaamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Mallineen saa poistaa vasta kun asiasta on saavutettu konsensus keskustelusivulla. Tarkennus: Perustuu laajalti Marko Hamilon tieteen näkökulmasta kyseenalaisiin julkaisuihin. |
Psykokulttuuri tarkoittaa arjen psykologisoitumista eli sitä, että tavalliset ihmiset alkavat tarkastella itseään ja ympäröiviä ihmisiä psykologisten termien ja käsitteiden avulla. Psykokulttuuri ei tarkoita psykologiaa tieteenä, vaan psykologian ympärille rakentunutta kulttuuria, kuten psykologiaan löyhästi pohjautuvia arvoja, uskomuksia ja perinteitä. [1]
Psykokulttuurin keskeisinä piirteina on pidetty mm.:
- Yksilön "minuuden" kulttuurista painottamista ja vatvomista.
- Tunteiden keskeisyyttä yksilön tavassa hahmottaa yhteiskunnallista todellisuutta.
- Psykosektorin ammattikuntien kuten psykologien, psykiatrien ja erilaisten neuvoja-ammattien syntyä ja voimakasta kasvua sekä
- Yhä uusien käyttäytymismallien määrittelyä psykologisiksi "häiriöiksi".
- (varsinkin Yhdysvalloissa) "uhripuheen" nousu eli ihmisten lisääntyvä halu omaksua jonkinlainen uhri- tai sairausidentiteetti.[2]
Psykokulttuurin tutkimus alkoi Yhdysvalloista. Suomessa psykokulttuuri tutkimuksen aloitti sosiologian dosentti Janne Kivivuori 1990-luvulla. Marko Hamilo on toimittanut kirjan Älkää säätäkö päätänne – häiriö on todellisuudessa (2007).
Psykokulttuuriin keskeisesti kuuluvassa psykomyytissä on ensin (a) alkuperäisesti aito ihminen, jonka aitouden (b) kulttuuri tukahduttaa, mistä seuraa (c) ongelmia; tämän jälkeen (d) terapeuttinen kokemus johtaa (e) alkuperäisen aitouden paluuseen. [2]
Paljastavassa psykologiassa tulkitsija pyrkii todistamaan että vastapuolen poliittisen mielipiteen "todellinen" syy on mielenterveyden häiriö tai ainakin henkinen kypsymättömyys. Näin on toimittu hyvinkin erilaisissa politiikan suunnissa.[3]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hamilo, Marko (toim.): Älkää säätäkö päätänne – häiriö on todellisuudessa: Suomalaisen psykokulttuurin kritiikki. Helsinki: Ajatus, 2007. ISBN 978-951-20-7202-6.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://www.tieteessatapahtuu.fi/008/pietikainen.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Älkää säätäkö päätänne – häiriö on todellisuudessa, sivu 28
- ↑ Älkää säätäkö päätänne – häiriö on todellisuudessa, sivut 28–29
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hamilo, Marko: Luonnollisesti hullu. Helsinki: Avain, 2011. ISBN 978-951-692-787-2.
- Kivivuori, Janne: Psykokulttuuri: Sosiologinen näkökulma arjen psykologisoitumisen prosessiin. Helsinki: Hanki ja jää, 1992. ISBN 951-8916-30-6.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Risto Selin: Psykokulttuuri. Teoksesta Ihmeellinen maailma, 2001.
- Psykologisissa testeissä käy vuosittain neljännesmiljoona[vanhentunut linkki]. Turun sanomat 7.1.2009.
- Hanne Yli-Parkas: Suomessa käytetään harvinaisen paljon kiistanalaisia persoonallisuustestejä[vanhentunut linkki]. Turun sanomat 7.1.2009.
- Petteri Pietikäinen: Psykokulttuurin kritiikki (Arkistoitu – Internet Archive). Tieteessä tapahtuu 8/2000.