Rhodesiankoira
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
| Rhodesiankoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Etelä-Afrikka/ Zimbabwe |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 1 762[1] |
| Alkuperäinen käyttö | leijonan metsästys- ja vahtikoira |
| Nykyinen käyttö | seura-, metsästys- ja vahtikoira |
| Muita nimityksiä | rhode, rhontti, ridgeback, leijonakoira, Rhodesian Ridgeback, chien de Rhodésie à crête dorsale, perro crestado rodesiano, rodeesia ridgeback, simba inja, shumba imbwa, Van Rooyen's Lion Dog, African Lion Dog |
| FCI-luokitus |
ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat alaryhmä 3 Sukulaisrodut #146 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | uros 36,5 kg narttu 32 kg |
| Säkäkorkeus | uros 63–69 cm, narttu 61–66 cm |
| Väritys | vehnänväri vaaleasta punaiseen |
Rhodesiankoira (engl. Rhodesian Ridgeback, pohjois-ndebeleksi simba inja, šonaksi shumba imbwa), joka tunnetaan myös nimillä vanrooyeninleijonakoira (engl. Van Rooyen's Lion Dog) ja afrikanleijonakoira (engl. African Lion Dog) on afrikkalaissyntyinen ja nykyisin ainoa eteläisen Afrikan rekisteröity koirarotu. Se kuuluu FCI:n roturyhmään 6.
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rhodesiankoira on suuri, voimakas ja lihaksikas rotu. Se on myös erittäin kestävä ja ketterä. Rodulle tyypillinen tunnusmerkki on selässä oleva kuvio, jota kutsutaan ridgeksi. Ridge muodostuu vastakarvaan kasvavista karvoista. Ridge on yleensä noin 5 cm leveä ja sen tulee olla symmetrinen ja selväpiirteinen. Rhodensiankoiran pään kallo-osa on pitkä ja leveä. Kuonon tulee olla myös pitkä ja voimakas. Silmien tulisi sijaita melko kaukana toisistaan ja olla pyöreät sekä eloisat. Silmistä tulisi korostua koiralle älykäs ilme. Karva on lyhyttä ja tiheää, hyvin sileältä näyttävää. Karvan väri on vehnänväri vaaleasta punaiseen. Pienet valkoiset merkit sallitaan ja tumma kuono sekä korvat.
-
Sallitut ja ei-sallitut ridgevariaatiot
Luonne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rhodesiankoira on rohkea, uskollinen, tarmokas ja kunnioitusta herättävä rotu. Aktiivisuutensa vuoksi se tarvitsee runsaasti toimintaa ja liikuntaa. Ketteryytensä ja oppivaisuutensa takia rhodesiankoira on erittäin sopiva ja hyvä agilityyn. Vieraita kohtaan rhodesiankoira on varautunut, mutta ei aggressiivinen. Kotioloissa se on rauhallinen, mutta lenkeillä kuitenkin energinen. Rauhallinen kotikoira muuttuu kuitenkin voimakastahtoiseksi vahtikoiraksi vieraan tullessa sen reviirille.
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rhodesiankoira on peräisin Afrikasta ja sen esi-isät Etelä-Afrikasta Kapmaasta. Siellä hottentottien paikalliset puolikesyt metsästyskoirat risteytyivät hollantilaisten maahanmuuttajien mukana tuomien mastiffien ja ajokoirien[2] kanssa. Buureilla oli ns. Steekbaard-metsästyskoiria, jotka edustivat hirvikoira-tyyppiä ja joilla oli ridge. Nämä koirat olivat paikallisten ja maahantuotujen koirien - kuten skotlanninhirvikoiran - välisiä risteytyksiä.[3] Hottentottikoiran perimästä on jäänyt muistuttamaan rodulle tyypillinen ridge, ja erään teorian mukaan hottentotit olisivatkin tuoneet paikalliset kyläkoiransa alun perin Aasiasta[2] (jossa tunnetaan kaksi ridgellistä rotua, thai ridgeback ja phu quocinkoira).
Rhodesiankoiran alkuperäinen tehtävä oli suuren ketteryytensä avulla suurriistan, erityisesti leijonan, jäljittäminen ja pysäyttäminen ja sen aloillaan pitäminen, kunnes metsästäjä saapui paikalle. Ne metsästivät leijonia yleensä muutaman koiran ryhmissä. Myöhemmin sitä käytettiin myös vartiointitehtävissä. Nykyään rotua pidetään myös seurakoirana.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kennelliiton rotumääritelmä (pdf)
- Ulla Kokko: Koirien pikkujättiläinen. WSOY 2004.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Rhodesiankoira KoiraNet-jalostustietojärjestelmä. Suomen Kennelliitto. Viitattu 15.1.2020.
- ↑ a b Gondrexon, A. & Browne, I. Maailman koiraopas: s. 166. Weilin+Göös, Helsinki: 1974. ISBN951-35-1120-0.
- ↑ Hancock, David. Sighthounds - Their Form, Their Function and Their Future, s. 130. The Crowood Press: Ramsbury, Marlborough, Wiltshire, 2012. ISBN 978-1-84797-392-4.
