Seraminluri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Seraminluri
Uhanalaisuusluokitus

Silmälläpidettävä [1]

Silmälläpidettävä

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Papukaijalinnut Psittaciformes
Heimo: Kaijat Psittaculidae
Suku: Punalurit Eos
Laji: semilarvata
Kaksiosainen nimi

Eos semilarvata
(Bonaparte, 1850)

Katso myös

  Seraminluri Wikispeciesissä
  Seraminluri Commonsissa

Seraminluri (Eos semilarvata) on punalurien sukuun kuuluva kaija.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on noin 24 cm. Se on selvästi pienempi kuin muut punalurit. Aikuisen linnun höyhenpuku on yleisväriltään punainen. Vatsa ja pyrstön alapeitinhöyhenet ovat siniset. Käsisulat ja kyynärsulkien kärjet ovat mustat. Isojen peitinhöyhenten reunat ovat sinimustat, tertiaalit ovat sinihohtavan mustat ja pyrstö on yläpuolelta punaruskea ja alapuolelta himmeän punainen. Poski, korvan peitinhöyhenet ja kaulan sivu ovat siniset. Nokka on oranssinpunainen, iiris oranssinpunainen ja koivet harmaat.

Nuoret linnut ovat himmeämmän punaisia, vartalon höyhenissä on harmaanruskeaa sävyä, korvan peitinhöyhenissä ja poskissa sinistä on vain vähän. Sukupuolet ovat samannäköisiä.[2]

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seraminluri esiintyy Indonesian kaakkoisnurkassa Seramin saarella. Se elää yleisenä ylhäällä vuoristossa, missä se korvaa punalurin, joka elää alavilla mailla ja alarinteillä.[2]

Seraminlurin esiintymisalue on 20 000–50 000 neliökilometriä ja sen kanta on silmälläpidettävä.[1]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seraminlurit elävät vuoristometsissä.[2]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmeisesti yksiavioinen. Pesintä tunnetaan puutteellisesti.[2]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seraminlurit liikkuvat meluisissa parvissa ja ne ruokailevat enimmäkseen puiden latvustoissa. Ne syövät kukkia, siitepölyä, mettä, hedelmiä ja hyönteisiä, ja niiden nokka ja kieli ovat erilaistuneet siten, että nokka on kapea ja kielen päässä on eräänlainen harja.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b BirdLife International: Eos semilarvata IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.3. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 15.12.2019. (englanniksi)
  2. a b c d e Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3