Vappu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo juhlapäivästä. Vappu on myös naisen etunimi.
Vappu
Väkijoukkoa vappuna Lasipalatsin edustalla Helsingissä vuonna 1960.
Väkijoukkoa vappuna Lasipalatsin edustalla Helsingissä vuonna 1960.
Valtio Enimmäkseen länsimaalainen kansainvälinen juhlapäivä ja monissa maissa yleinen vapaapäivä.
Tyyppi juhlapäivä, karnevaali
Vietetään 1. toukokuuta
Järjestämistiheys vuosittain
Liittyy Kevään loppupuolen juhlapäivä sekä kansainvälinen työväen sekä myös ylioppilaiden juhlapäivä.
Sima ja tippaleipä ovat osa suomalaista vappua.

Vappu on vuosittain 1. toukokuuta vietettävä enimmäkseen länsimaalainen kansainvälinen juhlapäivä ja monissa maissa yleinen vapaapäivä.[1] Se on kevään loppupuolen juhlapäivä sekä kansainvälinen työväen juhlapäivä. Suomessa vapunpäivää aattopäivineen vietetään työväen, ylioppilaiden ja kevään karnevaalijuhlana.[2] Vuodesta 1979 lähtien vappu on ollut Suomessa virallinen liputuspäivä,[3] suomalaisen työn päivä.[4] Juhlapäivä on saanut nimensä pyhästä Valburgista, jonka muistopäivä on 1. päivä toukokuuta.

Vapun alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun vuodenkierto jaetaan kahdeksaan osaan, kevätpäiväntasauksen ja kesäpäivänseisauksen puoliväli osuu toukokuun alkuun.[5] Euroopassa keltit ja germaaniset kansat viettivät kesän alkamisen juhlaa toukokuun alussa. Juhlamenoihin kuului kokkojen polttaminen.[6]

Irlannissa ja Skotlannissa on vietetty huhtikuun lopulla tai toukokuun alussa kevään juhlana kelttiläistä Beltane-juhlaa.[6] Beltane oli samhainin ohella toinen kelttien keskeisimmistä juhlista. Juhlan aikana sytytettiin kokkotulia, joiden uskottiin edistävän karjan hedelmällisyyttä. Karja ajettiin rituaalisesti haltiatulien läpi. Beltane tarkoittaakin 'hyvää tulta' .[6][7] Monissa Euroopan maissa on pystytetty korkea vappusalko, jonka päähän on kiinnitetty pitkiä nauhoja. Juhlassa nauhat kudotaan salon ympärille. Nuorten tyttöjen joukosta voidaan valita niin sanottu toukoneito.[5]

Saksassa vappuyö tunnetaan noitien ja taikuuden yönä.[8] Käsitys noitien lentämisestä sapattiinsa valpurinyönä (saks. Walpurgisnacht) on arveltu olevan perua yleisestä pakanallisten juhlien leimaamisesta paholaisen teoiksi.[9] Nykyisin Beltanea juhlivat toukokuun ensimmäisenä päivänä uuspakanat, kuten wiccat. Beltanen aikana elävien ja kuolleiden maailman välisen rajan ajateltiin olevan ohuimmillaan. Sapatti oli myös tärkeä hedelmällisyysjuhla.[10]

Suomessa tunnetaan vapun aikaan vietetty vanha kevään juhla hela eli toukojuhla, jolloin pelloille ja muille avoimille paikoille sytytettiin kokkoja, helavalkeita. Muinaissuomalaiset polttivat helavalkeita pahojen henkien pois ajamiseksi ja soittivat kelloja. Juhlissa juotiin simaa ja tanssittiin.[4][11] Karja on usein päästetty ensi kerran laitumelle ja ajettu tulien läpi sairauksien ehkäisemiseksi.[12] Germaanikansojen kokkotulien perinne jatkuu nykypäivän Ruotsissa lähinnä Sveanmaalla.[6] Suomessa vappukokkojen polttaminen on nykyään melko harvinaista ja keskittyy ruotsinkielisille paikkakunnille.[13]

Eurooppalainen tapa polttaa tulia kevään juhlan yhteydessä elää Suomessa keskikesän juhannuskokkoina. Suomessa juhannuskokkoja poltettiin maan itäisissä osissa, mistä tapa levisi 1900-luvun aikana koko maahan. Suomenruotsalaisilla rannikkoalueilla on kokon sijasta pystytetty juhannussalkoja[14]. Salkojen on oletettu kuuluneen skandinaaviseen pakanalliseen hedelmällisyysriittiin. On myös esitetty, että keskiajan Hansa-kauppiaat toivat salkoperinteen Pohjoismaihin, jolloin tapa olisi sukua Manner-Euroopan vappusaloille.[15]

Nimi vappu tulee 700-luvulla eläneestä baijerilaisesta abbedissa Valburgista. Vappua on juhlittu keskiajalta lähtien – myös Suomessa – 1. toukokuuta, joka on Valburgin pyhimykseksi julistamisen päivä.[8] Sen mukaisesti päivä on myös Vapun ja Valpurin nimipäivä. Nykyään päivä ei ole kirkollinen juhlapäivä[16], vaikka onkin yleinen vapaapäivä, mutta aikoinaan samaksi päiväksi sattui myös apostolien Filippuksen ja Jaakobin muistopäivä. Ruotsissa ja myös siihen kuuluneessa Suomessa se oli useiden muiden apostolien muistopäivien tavoin pyhäpäivä ennen vuotta 1774.[17] Katolisessa kirkossa heidän muistopäivänsä on nykyään 3. toukokuuta.[18].

Suomessa, Ruotsissa, Virossa, Saksassa ja Latviassa vappu on vanha juhlapäivä, jonka juhlinta perustuu valpurinpäivään tai muihin perinteisiin. Useimmissa muissa maissa päivä on tullut juhlapäiväksi työväenliikkeen myötä, joka 1800-luvun lopulla valitsi sen kansainväliseksi juhlapäiväkseen.[6]

Kansainvälinen työläisten juhlapäivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haymarketin verilöyly 4. toukokuuta 1886.

Työläisten kansainvälinen juhlapäivä (ransk. Fête du Travail) sai alkunsa Yhdysvalloissa 1800-luvulla. Toukokuun ensimmäinen oli Yhdysvalloissa ollut vanhastaan moving-day, päivä, jolloin työsopimukset oli uusittu ja työpaikkaa vaihdettu.[19]

Toukokuun 1. päivänä 1886 järjestettiin Yhdysvalloissa laaja yleislakko, jossa vaadittiin kahdeksantuntista työpäivää. Kolme päivää myöhemmin chicagolaiset anarkistit kutsuivat koolle laajan mielenosoituksen lakon aikaisissa mellakoissa kuolleiden työläisten muistoksi. Mielenosoitusta seuranneessa Haymarketin verilöylyssä sai surmansa ainakin neljä työläistä sekä useita poliiseja. Välikohtauksen jälkeen seitsemän anarkistia tuomittiin kuolemaan ja heistä lopulta neljä teloitettiin.[20] Pariisissa vuonna 1889 kokoontunut Toinen internationaali päätti, että "Haymarketin marttyyreja" muistettaisiin maailmanlaajuisesti 1. toukokuuta 1890[21] ja ajankohta määrättiin kansainväliseksi työläisten mielenosoituspäiväksi.

Välitön esikuva tuli siis Amerikasta, mutta taustalla vaikutti myös keskieurooppalainen perinne. Myös Euroopassa vapun mielenosoitusten taustalla olivat työväenluokan elinolot. Suomessa työläisten vappujuhlien iskulause oli vuosikymmeniä ”kahdeksan tuntia työtä, kahdeksan tuntia virkistystä, kahdeksan tuntia lepoa”.[22] Yhdysvalloissa 1. toukokuuta vietettiin vuodesta 1921 ”amerikkalaistumispäivänä”, koska työväenpäivän (Labor Day) viettämistä 1. toukokuuta pidettiin kommunistisena. Virallisesti 1. toukokuuta on ollut vuodesta 1958 ”uskollisuuspäivä” (Loyalty Day).[23] Työläisten päivää juhlittiin varsinkin sosialistisissa maissa kuten Neuvostoliitossa. Myös vappua seuraava päivä oli Neuvostoliitossa vapaapäivä.[24]

Suomalainen vappu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Helsingin Pohjoisesplanadi vappuna 2006
    Helsingin Pohjoisesplanadi vappuna 2006
  • Helsingin Pohjoisesplanadi vappuna vuoden 1900 tienoilla
    Helsingin Pohjoisesplanadi vappuna vuoden 1900 tienoilla
  • Vapun viettoa Turun ydinkeskustassa Aurakadulla vuonna 2007
    Vapun viettoa Turun ydinkeskustassa Aurakadulla vuonna 2007
  • Epätavallisilla liikennevälineillä kaupungissa ajaminenkin kuuluu suomalaiseen vappuun
    Epätavallisilla liikennevälineillä kaupungissa ajaminenkin kuuluu suomalaiseen vappuun

Nykyaikainen vappu on leimallisesti kaupunkilainen juhla. Vappua on kuitenkin vanhastaan vietetty maaseudullakin sekä talonpoikaiston että herrasväen piirissä. Eräillä Etelä-Suomen alueilla poltettiin vapputulia ja paikoitellen oli tapana harjoittaa karjan menestystä edistävää taikuutta. Vappuun yhdistettiin pyhäpäiviä koskevia työkieltoja, sillä vapulla oli Valburgin muistopäivänä myös vanha kirkollinen luonne. Maaseudun pappiloissa pidettiin vappuisin kutsuja. Nämä perinteet eivät kuitenkaan olennaisesti vaikuttaneet 1900-luvulla kehittyneeseen vapun juhlintaan.[19]

Oma merkityksensä vapun myöhempiin tapoihin oli sen sijaan sillä, että kaupunkien säätyläistö piti 1800-luvulla vappua ruotsalaisen ja eurooppalaisen esikuvan mukaan kevätjuhlana. Kesäravintolat avautuivat ja pidettiin ulkoilmakonsertteja. Porvarisperheissä tarjottiin simaa, joka oli kuulunut myös pappiloiden vappuun. Kaupunkien vapunvieton juuria on haettu varhaiskeskiajan asekatselmuksista saakka. Aatelisto järjesti Suomessakin 1500-luvulla turnajaisia, joissa talven ja kesän hahmot näytösmäisesti kamppailivat ja kesä voitti. 1800-luvulla säätyläisvappuun sulautui ylioppilaiden kevätjuhlaperinne.[19]

Ylioppilaiden vapunvieton eräänä lähtökohtana oli eteläisen Ruotsin kansanomainen vappu. Vappuna oli tapana syödä ja juoda runsaasti: sanottiin, että näin saadaan voimia tulevan kesän varalle. Kaupunkien killat ja ammattikunnat pitivät vappua kokous- ja kestipäivänään, ja myös maaseudulla pidettiin kyläkokouksia. Nuoret miehet myös kiersivät talosta toiseen laulamassa kevään tuloa. Kaikki nämä ainekset sopivat hyvin ylioppilaille. He saattoivat viettää vappua osakuntajuhlana, johon kuuluivat puheet, juhlajuomat ja laulutervehdykset. Ulkoilmajuhlia pidettiin käytännön syistä myöhemmin toukokuussa, jolloin oli kukanpäivä. 1800-luvun lopulla ylioppilaiden kevätjuhlan pitoajaksi vakiintui toukokuun ensimmäinen päivä.[8][19]

Vuonna 1944 Suomessa säädettiin nykyisin voimassa oleva laki vapunpäivän järjestämisestä työntekijöiden vapaapäiväksi eräissä tapauksissa[25]

Vuodesta 1979 lähtien vappu on ollut Suomessa virallinen liputuspäivä, jolle on annettu nimi suomalaisen työn päivä.[8] Liputtamista ei kuitenkaan perusteltu sillä, että vappu olisi työläisten juhlapäivä. Kansatieteilijä Juhani U. E. Lehtonen totesi, että vapun perinnetaustan kannalta kyse on oudosta poliittisesta kompromissista. Osa suomalaisista ei hyväksynyt työläisvappua, mutta railakas ylioppilasvappukaan ei ollut kaikkien mieleen. Näytti olevan ongelma, miten ei-ylioppilas tai työväenliikkeeseen kuulumaton viettäisi vappua. Siksi Suomen itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä vappua markkinoitiin iloisena kevätjuhlana, kevään tulon merkkipäivänä. ”Ainoana vaikeutena vapun vietossa kevään juhlana on ollut asian keinotekoisuus: kevät kun kerta kaikkiaan ei tule vielä vappuna Suomeen”, Lehtonen kirjoitti.[19]

Pohjoismaissa on tapana kiinnittää huomio varsinaisen juhlan aattopäivään. Myös vapun juhlinta on siirtynyt joulun, uudenvuoden ja juhannuksen tavoin aattoon.[26] Varsinkin 1930-luvulta lähtien juhlinta siirtyi yhä enemmän vapunpäivästä sitä edeltävään päivään. Tähän vaikutti osaltaan julkisten huvitilaisuuksien, erityisesti tanssien, yleistyminen ja sijoittuminen juuri aattoon.[19]

Vapun juhlinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sima on tärkeimpiä suomalaisen vapun tunnusmerkkejä. Simaa nautitaan koko perheen juhlajuomana, ja sitä on helppo valmistaa myös kotona. Kuohuviini ja samppanja ovat niin ikään lunastaneet paikkansa vapun juhlajuomina.[19] Vappulounas kuuluu monen perheen ohjelmaan. Vappuun kuuluvia ruokalajeja ovat muun muassa tippaleivät, munkit, nakit ja perunasalaatti. Vappuna voidaan käydä vieraisilla, tehdä kävelyretki kaupungille tai aloittaa mökkikausi.[19][27][28]

Vappuna ja vapunaattona paikat ovat erityisesti kesän vieton aloittavien teekkareiden sekä muiden opiskelijoiden valloittamia. Monet ylioppilastutkinnon suorittaneet ihmiset, niin nuorempi kuin vanhempikin polvi, pitävät valkoista ylioppilaslakkia päässään. Teekkareilla tosin on päässään teekkarilakki ylioppilaslakin sijasta. Insinööreillä ja insinööriopiskelijoilla voi olla päässään insinöörilakki. Tradenomeilla ja tradenomiopiskelijoilla voi olla päässään tradenomilakki sekä merkonomeilla merkonomilakki.

Alkoholin käyttö ei suorasti näy tutkimustilastoissa, mutta vappuaattona alkoholin myynti kasvaa tavalliseen maanantaipäivään verrattuna jopa kolminkertaiseksi muiden vappuviikon päivien ollessa myös poikkeuksellisen vilkkaita. Vappu on alkoholimyynnin suhteen Suomessa kolmanneksi vilkkain juhlapyhä joulun ja juhannuksen jälkeen.[29]

Kaupunkien toreilla, kävelykaduilla ja puistokäytävillä on vapun aikaan ja varsinkin vapunaattona (30. huhtikuuta) karnevaalitavaraa myyviä kojuja ja vappuilmapallojen kauppiaita. Lapsille ja muille juhlijoille ostetaan usein juhlaan kuuluvia asioita kuten naamareita ja vappuhuiskia. Myös serpentiini kuuluu vappuun.[30]

Useat orkesterit pitävät vuosittain vapunpäivän iltapäivänä perinteisen vappumatinean nimellä tunnetun konsertin[31].

Vappukukkia, pieniä rintaneuloja, on myyty Suomessa vuodesta 1908 alkaen lastensuojelutyön tukemiseksi. Yleisesti myynti aloitetaan jo huhtikuussa, mutta sitä jatketaan myös vapunpäivänä.

Työväenliikkeen vappu Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työväen vappumarssi Helsingissä 2007.

Suomen ensimmäisen työväen vapunvieton järjesti heti vuonna 1890 Helsingin Kirjatyöntekijäin Yhdistys.[32] 1900-luvun taitteessa osa Suomen työväenliikkeen toimijoista kannatti perinteisiä työläisten kävelyretkiä kesäkuun ensimmäisenä sunnuntaina, koska kansainvälistä toukokuun ensimmäistä pidettiin liian kylmänä ulkotapahtumiin[33]. Tämä kanta jäi kuitenkin vähemmistöön.

Työväenliikkeen hajautumisesta johtuen useiden vuosikymmenien ajan sosiaalidemokraatit ja kommunistit järjestivät omat vappumarssinsa ja vappujuhlansa. Esimerkiksi Helsingissä kommunistien vappumarssireitti kulki Hakaniemen torilta Rautatientorin ja Esplanadin kautta Senaatintorille, sosiaalidemokraattien sitä vastoin Rautatientorilta lähinnä Mannerheimintietä pitkin Stadionin edessä olevalle aukiolle tai sen vieressä olevalle Mäntymäelle. 1970-luvulla vappumarsseilla saattoi olla jopa kymmeniätuhansia osallistujia.

Myöhemmin, 1980-luvulta lähtien, myös porvarilliset puolueet ovat ottaneet tavakseen kokoontua vappuna julkiselle paikalle tilaisuuteen, jossa pidetään poliittisia puheita. Näihin puhetilaisuuksiin ei kuitenkaan liity marssia.[34]

Ylioppilaiden vappu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Ullanlinnanmäki vappuna 1989.
Helsingin kauppatori täynnä vapun 2011 juhlijoita Havis Amanda -patsaan lakituksen jälkeen.
Opiskelijoita Kauppatorilla vappuaattona, Helsinki 2016

Vappu ylioppilaiden juhlapäivänä on tullut Suomeen Ruotsista. Turun akatemian ylioppilaiden tiedetään viettäneen sitä jo 1700-luvulla, jolloin kevään tuloa juhlistettiin laululla. 1820-luvulla keisari kuitenkin kielsi vanhat kevätjuhlat. Mutta Helsinkiin muuttaneen yliopiston ylioppilaat alkoivat pian kokoontua vuosittain toukokuun 1. päivänä nykyiseen Kaisaniemen puistoon juhlistamaan Catharina (Kaisa) Wahllundin syntymäpäivää. Nykyisin Kaisaniemessä kokoontuvat vapunpäivänä lähinnä ruotsinkieliset ylioppilaat. Jo 1800-luvulla ylioppilaiden kevätjuhlapäiväksi muodostui vapun ohella myös kukanpäivä 13. toukokuuta. 1870-luvulla vapun juhlinta yleistyi Suomessa, mihin vaikutti myös se, että ylioppilaslakin vuotuiseksi käyttöajaksi vakiinnutettiin aika toukokuun alusta syyskuun loppuun.lähde?

Vappu on erityisesti myös teekkarien eli tekniikan alan yliopisto-opiskelijoiden vuoden suurin juhlapäivä. Silloin julkaistaan useita teekkarien vappulehtiä kuten Wapina, Äpy, Julkku, Tamppi, Ööpinen, Errores st:ae Walpurgis ja Hässi. Myös muut opiskelijat juhlivat vappua.

Vapun sää[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vappusää vaihtelee vuosittain. Kolme neljästä vapusta on Suomessa poutaisia, ja joka toinen on hyvin aurinkoinen. Päivälämpötilat vappuina vaihtelevat Etelä-Suomen 5–20 asteen ja Lapin 0–15 asteen välillä. Tavallisin päivälämpötila on etelässä noin 11–12 astetta ja Lapissa noin 5–6 astetta. Lunta tai räntää sataa Etelä-Suomessa vain kerran kymmenenä vappuna ja silloinkin tavallisesti öisin. Lapissa lumisateet ovat sen sijaan tavallinen näky vapun tienoilla, joskin päivisin sade muuttuu usein rännäksi tai vedeksi. Yhtenäisemmän lumipeitteen raja kulkee normaalisti vapun tienoilla Pohjois-Karjalan pohjoisosasta Perämeren pohjukkaan.[52]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Leinonen, Anu & Tainio, Lauri: Vapusta ei vieläkään vapaapäivää Turkissa Euroopan rajalla?. 22.4.2008. Arkistoitu 22.4.2021. Viitattu 21.4.2010.
  2. ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  3. ↑ Liputus Yliopiston almanakassa Yliopiston almanakkatoimisto. Viitattu 28.4.2014.
  4. ↑ a b Vappu 1.5. Yle Oppiminen. Arkistoitu 16.8.2013. Viitattu 28.4.2014.
  5. ↑ a b Grönroos, Marko: Vappu Arkistoitu 13.6.2010. Viitattu 5.4.2010.
  6. ↑ a b c d e Katajala, Jussi: Vapun historia katajala.net. 26.4.2005. Viitattu 5.4.2010.
  7. ↑ Sjöblom, Tom: Druidit: Tietäjiä, pappeja ja samaaneja, s. 74. Tietolipas 200. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-842-3.
  8. ↑ a b c d Oja 2007, s. 188.
  9. ↑ Hakusana ”vappu” teoksessa Iso tietosanakirja. 14 osa, Troopillinen–Wasenius. Helsinki: Otava, 1938.
  10. ↑ Sapatit > Beltane Varjojenkirja.com. Viitattu 14.8.2009.
  11. ↑ Hätönen, Paula: Ylioppilaan tyyli ei petä piknikilläkään 27.4.2002. Arkistoitu 4.11.2011. Viitattu 28.4.2014.
  12. ↑ Orjasniemi, Aino-Sofia: Hela, pyhimys ja 11 marttyyria – Monet vappuperinteet ovat kantautuneet Suomeen ulkomailta Aamulehti. 1.5.2017. Arkistoitu 1.5.2017. Viitattu 24.4.2020.
  13. ↑ Vappuperinteitä Fiskarsin museo. Viitattu 24.4.2020.
  14. ↑ Juhannussalko Suomalaisen kirjallisuuden seura. Arkistoitu 20.5.2011. Viitattu 14.8.2009.
  15. ↑ Yöttömänä yönä Suomi pysähtyy 12.6.2009. Suomen suurlähetystö, Berliini. Arkistoitu 7.2.2012. Viitattu 6.6.2010.
  16. ↑ Oja 2007, s. 174.
  17. ↑ Oja 2007, s. 166.
  18. ↑ Kalenteri Katolinen kirkko Suomessa. Arkistoitu 27.4.2010. Viitattu 25.4.2010.
  19. ↑ a b c d e f g h Lehtonen, Juhani U. E.: Vappu. Teoksessa Vento, Urpo (toim.): Juhlakirja: Suomalaiset merkkipäivät, s. 122–126. Kalevalaseuran vuosikirja 59. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1979. ISBN 951-717-178-1.
  20. ↑ Steven: A short history of May Day Libcom.org. 11.9.2006. Viitattu 25.4.2014. (englanniksi)
  21. ↑ Miksi työläiset juhlivat juuri vappua?. Tieteen Kuvalehti Historia, 3/2008. Oslo: Bonnier Publications International AS. ISSN 0806-5209.
  22. ↑ Salonen, Minna: Vappu tulee käki kainalossa, pääskynen pivon pohjassa Kielikuvastin. 20.8.2008. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Arkistoitu 14.5.2011. Viitattu 30.4.2011.
  23. ↑ 36 U.S. Code § 115.Loyalty Day Legal Information Institute. Viitattu 1.5.2007. (englanniksi)
  24. ↑ Hartikainen, Erkki (päätoim.): Vappu (toukokuun 1. päivä) Yhteisö ja ihmisoikeudet: Peruskoulun elämänkatsomustieto 4. Suomen ateistiyhdistys ry. Arkistoitu . Viitattu 5.4.2010.
  25. ↑ Tuominen, Tia & Wiberg, Stina (toimittaneet): Suomen Laki III (Laki vapunpäivän järjestämisestä työntekijöiden vapaapäiväksi eräissä tapauksissa (252/44)), s. 2056. Helsinki: Talentum, 2008. ISBN 978-952-14-1288-2.
  26. ↑ Aurejärvi-Karjalainen, Anneli: Perheen omat juhlat: Siviiliseremoniat häistä hautajaisiin, s. 201. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23761-2.
  27. ↑ Vappu – kevään tulon juhla Yle Oppiminen. Arkistoitu 5.11.2011. Viitattu 5.4.2010.
  28. ↑ Tuomela, Laura: Vappu on iloinen kevätjuhla 24.4.2009. Kotiliesi. Viitattu 5.4.2010.
  29. ↑ Mustonen, Heli & Metso, Leena & Mäkelä, Pia: Milloin suomalaiset juovat? Terveyden ja hyvinvoinnin laitos – THL. Arkistoitu 27.4.2014. Viitattu 24.4.2020.
  30. ↑ Hynninen, Veli-Matti: Vappu 1.5. Juhlitaan.net. Arkistoitu 17.5.2013. Viitattu 30.4.2011.
  31. ↑ Helsingfors stadsorkesters CD-inspelningar 27.9.2010. Hel.fi. Arkistoitu 4.11.2011. Viitattu 30.4.2011.
  32. ↑ Historiaa (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin Kirjatyöntekijäin Yhdistys. Viitattu 12.5.2014.
  33. ↑ a b Kuntsi, A.: Wappu – Mikä se on ja mistä se tulee? (Julkaistu Wiipurilaisen Osakunnan jäsenjulkaisussa Willi, numerossa 2/2004) Arkistoitu 21.8.2007. Viitattu 5.4.2010.
  34. ↑ Loukasmäki, Arto: Vappu säväyttää edelleen punalipun kantajaa 29.4.2011. Yle Kainuu. Viitattu 30.4.2011.
  35. ↑ Vappu 30.4.–1.5. 15.4.2008. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta. Arkistoitu 10.6.2008. Viitattu 30.4.2011.
  36. ↑ Joensuusta löytyy jättikokoinen ylioppilaslakki - katso kuvat Yle 30.4.2014. Viitattu 1.5.2022.
  37. ↑ Vappuperinteet kunniassa opiskelijoiden aattohulinoissa Karjalainen. Viitattu 12.2.2019.
  38. ↑ Arola, Janne & Doagu, Shahin: Minna Canth sai lakin aurinkoisessa säässä Keskisuomalainen. 30.4.2008. Viitattu 24.4.2020.
  39. ↑ Ilo irti uhan alla Kainuun Sanomat. 30.4.2010. Arkistoitu 14.3.2012. Viitattu 1.5.2011.
  40. ↑ Lakitusperinne saapui Kotkaan Kymen Sanomat. 1.5.2010. Arkistoitu 4.5.2010. Viitattu 29.4.2012.
  41. ↑ Unto Seppäsen patsas lakitetaan jälleen Kouvolan Sanomat. 29.4.2011. Arkistoitu 3.11.2011. Viitattu 1.5.2011.
  42. ↑ a b Kastumisia ja lakituksia – HS esittelee vapputapahtumat Turusta Rovaniemelle 30.4.2016. Helsingin Sanomat. Viitattu 21.3.2017.
  43. ↑ Lahtinen, Jussi: Lahden vappu 2007 Lahden kaupunkikulttuuriseura. 1.5.2007. Arkistoitu 3.11.2011. Viitattu 1.5.2011.
  44. ↑ Kurkipatsas lakitettiin riehakkain juhlamenoin Etelä-Saimaa. 30.4.2008. Arkistoitu 1.5.2008. Viitattu 1.5.2011.
  45. ↑ Keskitalo, Elina: Oikaisu: Mikkelissä lakitetaan Vaeltaja-patsas, ei Nuori nainen -patsas Länsi-Savo. 29.4.2019. Viitattu 29.4.2019.
  46. ↑ Frans Michael Franzénin patsas, 1879 Oulun taidemuseo. Viitattu 5.4.2010.
  47. ↑ Karhun lakitus aloitti vappuaaton juhlat Satakunnan kansa. 30.4.2010. Arkistoitu 7.11.2011. Viitattu 1.5.2011.
  48. ↑ Helkelä, Elina: Kanali Helmin lakitus täyttää 40 vuotta Raumalainen. 29.4.2015. Viitattu 24.4.2020.
  49. ↑ Jätkä saa tänäkin vuonna lakin päähänsä ja lisäksi olalleen imppulakin Lapin Kansa. 27.04.2019. Viitattu 24.4.2020.
  50. ↑ Törmänen, Eeva: Teekkari vappu kestää viikon 30.4.2009. Tekniikka&Talous.
  51. ↑ Turun Lilja patsas Matkailu-opas. Viitattu 1.5.2011.
  52. ↑ Vappusäät Ilmatieteen laitos. Viitattu 24.4.2020.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta vappu Suomessa.
Suomen liputuspäivät
Viralliset

suomalaisen kulttuurin päivä · suomalaisen työn päivä · äitienpäivä · puolustusvoimain lippujuhlan päivä · Suomen lipun päivä · isänpäivä · itsenäisyyspäivä · vaalipäivä · tasavallan presidentin toimeenastumispäivä

Vakiintuneet

J. L. Runebergin päivä · tasa-arvon päivä · suomen kielen päivä · kansallinen veteraanipäivä · Eurooppa-päivä · suomalaisuuden päivä · kaatuneitten muistopäivä · runon ja suven päivä · suomalaisen kirjallisuuden päivä · Yhdistyneiden kansakuntien päivä · ruotsalaisuuden päivä · suomalaisen musiikin päivä

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vappu&oldid=22078963”