Erakkotinami
| Erakkotinami | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Tinamilinnut Tinamiformes |
| Heimo: | Tinamit Tinamidae |
| Suku: | Isotinamit Tinamus |
| Laji: | solitarius |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Tinamus solitarius |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Erakkotinami (Tinamus solitarius) on Etelä-Amerikassa elävä heikosti lentotaitoinen isotinamien sukuun kuuluva tinamilintu.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Linnun pituus on noin 45 cm. Molemmat sukupuolet ovat samannäköisiä ja väriltään harmaansinisiä. Linnulla on pieni pää, kapea kaula, iso pyöreänoloinen ruumis ja lyhyet siivet. Se on lähes pyrstötön.
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lintua tavataan Itä-Brasiliassa, Kaakkois-Paraguayssa ja Koillis-Argentiinassa.
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lintu viihtyy sademetsien aluskasvillisuuden seassa. Erakkotinami on paikkalintu.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pesä on vuorattu ruohoilla ja korsilla ja sijaitsee metsänpohjalla. Puolisot rakentavat pesän yhdessä. Koiras hautoo munat. Mikäli koiras on ravinnonhaussa, se peittää ennen lähtöään munat kuivilla lehdillä.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Erakkotinami syö enimmäkseen kasveja, hedelmiä ja siemeniä sekä ajoittain hyönteisiä.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Tinamus solitarius IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.11.2013. (englanniksi)
- ↑ Colin Harrison ja Alan Greensmith: Koko maailman linnut. Helsinki: Helsinki Media, 1995.