Busuki
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Busuki kreikaksi μπουζούκι) on kreikkalainen kielisoitin. Sen nimen kirjoitusasu on monilla kielillä bouzouki, mutta suomen kielen kirjoitusasuksi on vakiintunut käyttöön busuki.
Busuki kuuluu pitkäkaulaisiin luuttuihin. Kaikukoppa on päärynänmuotoinen ja siinä on kolme tai neljä kieliparia eli kuoroa. Nelikuoroisen busukin viritys on C F A D. Kolmikuoroisessa busukissa, joka on vanhempi malli, viritys on Dd Aa dd, jolloin vapailla kielillä syntyy harmoninen sointu.
Nelikuoroisen busukin kehitti orkesterikitaristi Manolis Hiotis 1950-luvun alussa. Ensimmäinen sillä levytetty kappale on "Thessaloniki mou", Thessalonikin kaupunkia ylistävä hassapiko-rytminen aikansa hittisävelmä.
On kolmenlaisia busukeja:
- Trichordo, jossa on 3 kieliparia
- Tetrachordo, jossa on 4 kieliparia
- Irlantilainen busuki, jossa on 4 kieliparia ja kreikkalaista lyhyempi skaala
Busukin historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Irlantilaiset muusikot adoptoivat busukin käyttöönsä sopivaksi GDAE-virityksellä. Modernit soitintentekijät alkoivat tuottaa busukia kapealla kitaramaisella kopalla, joka teki siitä melkein identtisen oktaavimandoliinin kanssa. Suurin ja ratkaiseva ero on skaalan pituus joka on kreikkalaisessa suurempi. Tämä voi vaikuttaa sormitukseen, mutta vaikuttaa myös ääneen, koska kielet ovat ohuemmat. Viimeisimpinä vuosina busuki on irlantilaisessa musiikissa on otettu käyttöön myös malli, jossa kitarankaltainen koppa on korvannut kreikkalaisen pyöreän kopan. Irlantilaisessa busukissa on paljon avoimempi ja kirkkaampi ääni ja sitä on helpompi pidellälähde?. Irlantilaisessa skaalan pituus on hieman pienempi kuin kreikkalaisessa; irlantilaisen busukin ja oktaavimandoliinin välinen ero onkin erittäin pieni, koska kaulan pituus on ainoa suuri eroavaisuus. Viritys on joko GDAE tai GDAD.
Irlantilaiselle ja kreikkalaiselle busukille sopivia kielisarjoja valmistetaan kummallekin erikseen. Kreikkalaisessa busukissa matalammat kielet on viritetty paljon korkeammalle kuin irlantilaisessa, Jos kreikkalaisessa busukissa käytetään irlantilaista viritystä, kielet katkeavat helpostilähde?. Koska pyöreäkoppaisessa kreikkalaisessa busukissa on suurempi skaalan pituus se on tavallisesti käytetään viritystä CFAD. Kreikkalaista busukia ei ole mahdollista virittää irlantilaiseen vireeseen, joten jos haluaa soittaa irlantilaiseen tyyliin, tarvitsee irlantilaisen busukinlähde?.
Busukin viritys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kreikkalainen viritystapa: C F A D (DO-FA-LA-RE) (yhden kokonaisen askeleen alempana kuin kitaran neljä korkeinta kieltä D G H E)
Nuori sukupolvi käyttää nykyään D G H E -viritystä (kitaran korkeimmat kielet).lähde?
Mandoliinin tapainen viritys GDAE, yksi oktaavi alempaa, on myös käytössä, mutta vaatii pitkiä sormien venytyksiä joissain soinnuissa. Se on hyödyllisimmillään lyhyen skaalan instrumentissa tai jos soittaja on pitkäsorminen.
Kreikkalainen viritystapa ei ole ihanteellinen irlantilaisen musiikin soittoon, joten useimmat irlantilaiset muusikot käyttävät joko GDAD tai ADAD virityksiä (matala ja korkea viritys). Molemmat viritykset helpottavat soittamista D- duurissa. Ensimmäinen mahdollistaa myös joitakin helppoja sointuja G:stä. ADAD toimii paremmin A:ssa, mutta antaa vähemmän täyteläisen äänen soitettaessa G- duurissa.
Kaksi korkeinta kieliparia (treble-kielet) A ja D viritetään samaan nuottiin. Kaksi matalampaa kieltä (bassokielet) C ja F, jossa on yksi paksu- ja ohut kieli viritetään oktaavin päähän toisistaan. Oktaavikielet tuovat täyteläisyyttä busukin ääneen ja ovat käytössä soinnuissa sekä bassokuvioissa.
Kreikkalainen busuki on yleisesti varustettu oktaavikielillä kahdella matalammalla kieliparilla. Jotkut muusikot käyttävät tätä tapaa eri syistä. Tällä virityksellä soittaessa soitin saattaa kuulostaa epävireiseltä, jos soittaa yli viidenneltä nauhalta. Kreikkalaisilla ei ole ollut tätä ongelmaa, koska he siirtyvät vain ylös kaulalle kahdelle korkeimmalle kielelle ja nämä ovat viritetty samaan nuottiin. He käyttävät kahta matalampaa kieltä vain yksinkertaisiin ensimmäisen asteen sointuihin ja hampurimaiseen värinään.lähde?
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- http://hspeek.home.xs4all.nl/bouzouki/stringing.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- http://www.bouzoukidvd.com/images/home_page_bouzouki.jpg (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Busuki Wikimedia Commonsissa
