Vuorisirkku
| Vuorisirkku | |
|---|---|
.jpg) Koiras |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Sirkut Emberizidae |
| Suku: | Emberiza |
| Laji: | cia |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Emberiza cia |
|
| Katso myös | |
Vuorisirkku (Emberiza cia) on sirkkujen heimoon kuuluva varpuslintu.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuorisirkun pituus on 15–16,5 cm, siivenkärkien väli 22–26 cm ja paino 21–27 grammaa. Se on keskikokoinen sirkku ja sen siivet ovat suhteellisen lyhyet, sekä leveät ja pyrstö pitkä. Kaikissa puvuissa pään kuvioinnit ovat voimakkaita: päälaen sivun juova, silmäjuova ja korvan alareunaa rajaavat juovat ovat tummia. Muuten pää on tuhkanharmaa, samaten rinta ja kurkku, koirailla voimakkaimmin. Vatsa ruosteenruskea ja nuorella naaralla oranssinbeige. Pyrstön reunat ovat valkoiset, pienet peitinhöyhenet harmaat ja siivellä kaksi valkeaa siipijuovaa. Linnun alanokka on vaalean lyijynharmaa. Ruosteenpunainen yläperä on kuvioton.
Sukupuolet ovat samannäköisiä ja parhaita tuntomerkkejä niiden erottamiseksi ovat: koiraan vaaleahko silmäkulmanjuova ja viiruttomat kupeet. Naaralla usein vähemmän harmaata rinnassa. Naaralla on kurkun alaosan, kupeiden ja rinnan kohdalla ohuita tummia viiruja, sekä pään kuvioinnit ovat epäselvempiä.
Lentää melko hitaasti ja hyppelehtien hitain, nykivin siiveniskuin.
Äänet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kutsuääni terävä, lyhyt ”tsi” tai venytetty ”tsiii”, joskus hieman laskeva, pajusirkkumainen ”tsiy”. Rauhattomana lintu päästää ohuita, kitiseviä visertäviä sarjoja ”tir’r’r’r”, jotka kuulostavat kerjääviltä västäräkin poikasilta. Laulu on kirkas ja sointuva, melodinen säe, jossa on selviä soinnun vaihteluita ja useasti hapuileva johdanto sekä epätasainen rytmi kuten, ”sytt, titt-itt, svi tsa-tsa-sivi-syasya, sitt sivisyrrr si”.
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuorisirkun levinneisyysalue on laaja ulottuen Kiinasta Intiaan ja Eurooppaan, sekä kaikkea siltä väliltä, kuten Nepal, Irak, Kazakstan ja Saudi-Arabia.
Euroopassa sitä tavataan Etelä-Euroopassa, mutta myös pohjoisemmassa Ranskan keskiosiin saakka, Saksan eteläosissa, Itävallassa, Romaniassa ja Unkarissa. Euroopan kannaksi on arvioitu 2 600 000–8 200 000 yksilöä.
Afrikassa tavataan Algeriassa, Marokossa ja Tunisiassa.
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pesii jyrkillä, kallioiden ja lohkareiden muodostamilla, avoimilla, varpuja, ruohoja, piikkipensaita ja vähäistä puustoa kasvavilla vuorenrinteillä heti puurajan yläpuolella. Euroopassa usein alle 1 500 metrin korkeudella. Lähinnä paikkalintu, mutta talvisin laskeutuu alemmaksikin ja kerääntyy pieniin parviin rikkaruohostoille ja niityille. Lintu ei ole arka, mutta sitä on vaikea havaita ja sen elintavat ovat huomaamattomat.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kesäisin hyönteiset ja hämähäkit, muulloin siemenet. Etsivät ruokaansa heinikoista, kivikoista ja tienvarsiltakin.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pesä sijaitsee maassa tiheässä kasvillisuudessa. Pesiminen ajoittuu huhti-kesäkuuhun. Munii 4–6 munaa ja tekee 2 pesuetta vuodessa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mullarney, Killian; Svensson, Lars; Zetterström, Dan & Grant, Peter: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 376 ja 377. Otava, 2008. ISBN 951-1-15727-2.
- Koskimies, Pertti; Petäinen, Anne; Valtse, Juha & Hume, Rob: Suomen ja Euroopan lintuopas, s. 402. Oy Valitut Palat - Reader's Diegest Ab, 2004. ISBN 951-584-605-6.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Emberiza cia IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 18.2.2014. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Javier Blasco-Zumeta: Rock Bunting, ageing and sexing (pdf) Laboratorio Virtual Ibercaja. Viitattu 3.6.2009. (englanniksi)
