User:Stephanag/sandbox

File:Iittala Group logo.JPG

Iittala-logon suunnitteli arvostettu muotoilija Timo Sarpaneva vuonna 1956. I-kirjaimen varsi kuvastaa lasinpuhaltajan tärkeintä työkalua, puhalluspilliä, ja piste pillin päässä valkeana hohtavaa kuplaa eli postia.

Vuonna 1881 lasitehtaana aloittanut Iittala on suomalainen muotoilubrändi, joka on erikoistunut sisustusmuotoiluun, astiasarjoihin sekä keitto- ja paistoastioihin. Iittalan virallisen i-logon suunnitteli Timo Sarpaneva vuonna 1956.

Iittalalla on vahvat muotoiluperinteet lasiastioiden ja taidelasin suunnittelussa. Esimerkkejä tästä ovat varhaiset muotoiluklassikot, kuten Aino Aalto -lasit, jotka Aino Aalto suunnitteli vuonna 1932, Alvar Aallon Savoy-maljakko (Aalto-maljakko) vuodelta 1936, vuodesta 1962 saakka valmistettu Oiva Toikan Birds by Toikka -lasilintukokoelma ja hänen Kastehelmi-lasiastiasarjansa vuodelta 1964 sekä Tapio Wirkkalan Ultima Thule -lasit vuodelta 1968.

Vuosien saatossa Iittala on laajentanut lasista myös muihin materiaaleihin, kuten keramiikkaan ja metalliin, pitäytyen kuitenkin aina edistyksellisen elegantin ja ajattoman muotoilun filosofiassaan. Siitä osoituksena ovat esimerkiksi Kaj Franckin keraaminen Teema-astiasarja vuodelta 1952 ja Timo Sarpanevan valurautainen Sarpaneva-pata vuodelta 1960.

Iittala panostaa ajattomaan muotoiluun, joka näkyy paitsi vanhoissa luomuksissa myös moderneissa klassikoissa. Jälkimmäisistä esimerkkejä ovat Björn Dahlströmin vuonna 1998 suunnittelemien keitto- ja paistoastioiden Tools-sarja, Heikki Orvolan Kivi-kynttilälyhdyt vuodelta 1988, Alfredo Häberlin keraaminen Origo-astiasarja vuodelta 1999 ja Essence-lasit vuodelta 2001, Anu Penttisen Vitriini vuodelta 2010 sekä keramiikkaa, lasia, puuta ja tekstiiliä yhdistelevä Sarjaton-astiasarja, jonka ovat suunnitelleet Harri Koskinen, Aleksi Kuokka, Musuta ja Samuji vuonna 2012.

caption

Alvar Aalto -kokoelma
Maljakko 160 mm
Alvar Aalto 1936

Iittalan muotoilun historiaa

caption

Teema
Kaadin 0,2 l
Kaj Franck 1952

Iittalan jatkuvan menestyksen takeena on epäilemättä tiivis yhteistyö hienojen muotoilijoiden kanssa. Iittala pyrkii myös varmistamaan, että lopullinen tuote noudattaa sekä muotoilijan toiveita että Iittalan ydinarvoja ja filosofiaa. Lisäksi Iittala tuottaa laadukkaita tuotteita, jotka saavat aika ajoin piristysruiskeen uusien värien ja muunnelmien muodossa – tässä apuna on Erkki Vesannon vuonna 1936 kehittämä arkistointijärjestelmä, joka varmistaa, etteivät muotoilut muistuta liiaksi toisiaan.

Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta Iittalan lasinpuhaltajat, tuotemallit ja muotoilu tulivat aina 1920-luvulle asti Ruotsista, Saksasta, Tanskasta ja Belgiasta.

Iittalan ensimmäinen oma suunnittelija oli Alfred Gustafsson. Silloisen varapääjohtajan Claës Norstedtin aloitteesta Alfred Gustafsson loi vuonna 1903 tunnetuimmat työnsä, suurmieslasien sarjan. Juomalasien sarja oli osa passiivista vastarintaa Venäjän valtaa vastaan. Laseihin oli kuvattu suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin merkkihenkilöitä.

1920- ja 30-luvut olivat Iittalan kristalliaikaa. Barcelonan maailmannäyttelyssä vuonna 1929 Iittala sai tunnustuksen kristalleista, joita tuotettiin Iittalan lasitehtaissa.

Vuonna 1932 Göran Hongell palkattiin Karhula-Iittalaan, ja hänestä tuli ensimmäinen suomalaiseen lasitehtaaseen palkattu muotoilija. Hongell käynnisti yhteistyön suunnittelijoiden ja lasinpuhaltajien välillä viemällä piirustuksia lasitehtaalle pyytääkseen mielipidettä esineen puhaltamiseen liittyvistä teknisistä näkökohdista. Karhula-Iittalan yhteistyökumppaneina oli myös monia muita suunnittelijoita, kuten Gunnel Nyman ja Lisa Johansson-Pape.

caption

Aino Aalto
Lasi 22 cl, kirkas
Aino Aalto 1932

Aino ja Alvar Aalto toivat funktionalismin Suomeen ja Iittalaan 1930-luvulla. Vuonna 1932 Aino Aalto osallistui Karhula-Iittalan muotoilukilpailuun ja sijoittui toiseksi Bölgeblick-sarjallaan. Kansainväliselle yleisölle lasi esiteltiin Lontoossa 1933 sekä Milanon vuoden 1936 triennaalissa, missä Aino Aalto voitti kultamitalin. Lasit olivat muotoilultaan paitsi yksinkertaisia myös käytännöllisiä, sillä ne voitiin pinota. Aino Aalto -laseja valmistetaan edelleen.

Vuonna 1936 Alvar Aalto suunnitteli tunnetuimman esineensä, Aalto-maljakon (eli Savoy-maljakon). Sen ensiesittely tapahtui Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1937. Maailmankuulu Aalto-maljakko on ikoni, jota tuotetaan Iittalan lasitehtaassa edelleen, 75 vuotta syntymänsä jälkeen.

Vuonna 1946 pääjohtajana toiminut Antero Järvinen oli kaukaa viisas ja antoi suunnittelijoille mahdollisuuden ottaa vastuuta Iittalan tulevasta suunnasta. Se kannatti Tukholman muotoilukilpailussa, missä kilpailutöinä oli paitsi hiekkapuhallettuja ja kaiverrettuja teoksia myös kaiverrus Iittalan Göran Hongellin suunnittelemiin maljakoihin. Tapio Wirkkala voitti ensimmäisen palkinnon, ja 2. ja 3. sija menivät Kaj Franckille. Järvinen oli mielissään kilpailun tuloksista, ja Wirkkala ja Franck saivat vapaat kädet taidelasin muotoiluun Iittalan lasitehtaalla. Kaj Franckin ja Tapio Wirkkalan tekemän työn myötä suhtautuminen lasiin muuttui. Kirkkautta ja valon taittumista alettiin arvostaa uudella tavalla.

1940-luvun loppupuolelta alkaen Göran Hongell ja Erkki Vesanto keskittyivät sarjatuotannon suunnitteluun[9], kun taas Tapio Wirkkala ja Kaj Franck panostivat taidelasimuotoiluun. Karhula-Iittalan kuvasto vuodelta 1949 ilmentää uutta asetelmaa: kuvasto poikkesi edeltäjistään täysin ja sisälsi kauniita taide-esineitä.

Göran Hongellin vuonna 1948 suunnittelemat Aarne-lasit palkittiin kultamitalilla vuoden 1954 Milanon triennaalissa, ja lasien tuotanto jatkuu edelleen.

Järvisen pyrkimykset edistää muotoilua saivat jatkoa, kun Håkan Södermaströmistä tuli johtaja vuonna 1950. Hänen tavoitteenaan oli, että Iittalan lasitehtaalla muotoilu koskisi koko tuotevalikoimaa. Helsingin messuilla vuonna 1950 Karhula-Iittalan tuotteet palkittiin kultamitalilla ja yleisö äänesti Tapio Wirkkalan Kantarellin näyttelyn kauneimmaksi esineeksi.

Suomalainen muotoilu menestyi muutenkin hyvin 1950-luvulla, ja esimerkiksi Milanon triennaalissa vuonna 1951 Suomi voitti 25 palkintoa. Tapio Wirkkala sai kolme Grand Prix -palkintoa, ja Timo Sarpaneva palkittiin hopeamitalilla. Vuonna 1954 Wirkkala sai jälleen Grand Prix -palkinnon. Heti seuraavassa Milanon triennaalissa Timo Sarpaneva sai Grand Prix -palkinnon vuonna 1957.

caption

Teema
Muki 0,3 l, valkoinen
Kaj Franck 1952

Vuonna 1952 Kaj Franck – joka oli myös Arabian taiteellinen johtaja – suunnitteli Arabialle Kilta-sarjan. Vuonna 1981 Teemaksi uudelleen nimetyn sarjan muotoilu kuvastaa Iittalan perusajatuksia ja arvoja, sillä siinä yhdistyvät erinomainen laatu ja monikäyttöinen, ajaton muotoilu. Teema on yhä tuotannossa, ja Heikki Orvolan sekä Oiva Toikan säännöllisesti suunnittelemat uudet värit ja koot kunnioittavat taatusti Franckin alkuperäisen muotoilun henkeä.

Iittala asetti tiukat vaatimukset tuotteilleen. Löflund kertoo, kuinka Timo Sarpanevan Orkidea-veistoksista – joita pystyttiin valmistamaan vain muutama kappale tunnissa – toisinaan vain yksi läpäisi tarkastuksen, toisinaan ei yksikään. Iittalan tuotteiden muotoilu ja laatu toivat Iittalalle suurta arvostusta ympäri maailmaa, mistä yhtenä osoituksena on Orkidean saama House Beautiful -lehden Most Beautiful Object -tunnustus vuodelta 1954.

Taidelasin suosion kasvun myötä suunnittelijoiden nimistä tuli myyntimenestyksen tae. Timo Sarpaneva suunnitteli i-kokoelmalleen punaisen i-merkin, josta tuli vuonna 1956 Iittala-brändin tunnus, joskin Karhula-nimeä käytettiin Iittalan lasitehtaan tuotteista vielä 1960-luvun alussa.

Kaj Franck suunnitteli alkuperäisen, muotonsa mukaan nimetyn Kartio-lasisarjan vuonna 1956.

Timo Sarpanevan valurautainen Sarpaneva-pata vuodelta 1960 osoitti, että laadukas materiaali on mahdollista pelkistää vain olennaiseen luovan taiteilijan käsissä.

caption

Birds by Toikka
Kesäriekko
Oiva Toikka 1972

Oiva Toikka loi vuonna 1964 Kastehelmi-lasiastioiden sarjan, joka on tänä päivänäkin tuotannossa samoin kuin Tapio Wirkkalan Ultima Thule -lasit vuodelta 1968.

Oiva Toikan tunnetuimpia teoksia, Birds by Toikka -lasilintuja, on valmistettu vuodesta 1971.

Vuonna 1972 Heikki Orvola suunnitteli Aurora-lasisarjan Iittalalle. Fujiwo Ishimoton kanssa hän suunnitteli Illusia-astiasarjan Arabialle. http://fi.wikipedia.org/wiki/Heikki_Orvola

caption

Kivi
Kynttilälyhty 60 mm, vaaleansininen
Heikki Orvola 1988

Valto Kokko loi ensimmäisen laajan lasiastiasarjansa, Avecin, vuonna 1973. Hänen tunnetuin sarjansa Otso on vuodelta 1978, ja vuodesta 1981 alkaen Otso on kuulunut New Yorkin modernin taiteen museon kokoelmiin.

Heikki Orvolan Kivi-kynttilälyhdyt vuodelta 1988 olivat jälleen yksi osoitus Iittalan muotoilun ajattomuudesta.

Björn Dahlströmin vuonna 1998 luoma, muotoilultaan huikea keitto- ja paistoastioiden Tools-sarja on suunniteltu yhteistyössä maailman huippukokkien kanssa.[21] .

Vuonna 1998 Stefan Lindfors suunnitteli aivan uudenlaisen, avokahvaisten keramiikka-astioiden sarjan Egon.

Tiivis yhteistyö valittujen kansainvälisten muotoilijoiden kanssa sai aikaan muotoilutuotteita, jotka olivat uskollisia Iittalan perusperiaatteille mutta samalla uudistivat lasiastioiden muotoilua, kuten Alfredo Häberlin Essence-lasit ja -karahvi.

caption

Sarjaton
Harri Koskinen, Aleksi Kuokka,
Musuta, Samuji 2012

Alfredo Häberlin vuonna 2001 suunnittelemasta raidallisesta keramiikkamunakupista tuli niin suosittu, että koko Origo-sarjasta tehtiin raidallinen, mikä tekikin siitä mainion vastapainon Iittalan Teema-sarjalle.

Anu Penttisen kirkkaat ja voimakasväriset Vitriini-lasirasiat vuodelta 2010 olivat jälleen yksi Iittalan muotoilun kohokohta ja suunnannäyttäjä.

Suomalaisten perinteiden moderni tulkinta, kuuden muotoilijan yhteistyönä syntynyt Sarjaton yhdistelee keramiikkaa, lasia, puuta ja tekstiiliä toisiinsa sopivin värein ja tyylein. Tuotteet tulivat markkinoille vuonna 2012.

Muotoilijat

Göran Hongell (1902–1973),
oli yksi suomalaisen lasimuotoilun edelläkävijöistä. Karhula-Iittalaan vuonna 1932 palkatusta Hongellista tuli ensimmäinen suomalaiseen lasitehtaaseen palkattu vakituinen muotoilija vuonna 1940. Hän loi lasiastioita kehittäen erikoistekniikoita ja värisävyjä yhdessä lasinpuhaltajien kanssa. Hänen luomuksensa olivat yksinkertaisen koruttomia, ja niissä modernismin henki yhdistyi hillittyyn art decoon. Muotoilutöitä Iittalalle: Silko (1938), Maininki (1938), Säde (1939), Hongellin hattu (1941), Aarne (1948), Aulanko (1950-luku). Tuotteet, jotka ovat yhä Iittalan tuotannossa: Aarne (1948). Palkinnot: Aarne (1948): kultamitali – Milanon triennaali (1954).

Aino Aalto (1894–1949),
suunnitteli rakennuksia, sisustuksia, huonekaluja ja tekstiilejä. Aino Aallon funktionalistisen suuntautumisen seurauksena syntyi yksinkertaisia, pinottavia ja tilaa säästäviä lasituotteita. Veteen heitetyn kiven muodostamista renkaista innoituksensa saaneiden lasien monikäyttöisyys teki Bölgeblick-sarjasta kansainvälisesti tunnetun muotoiluklassikon. Aino Aalto suunnitteli töitä myös yhdessä aviomiehensä Alvar Aallon kanssa. Muotoilutöitä Iittalalle: Bölgeblick-sarja (1932), Aalto-lasi (yhteistyössä Alvar Aallon kanssa – 1933), Aalto-kukka (yhteistyössä Alvar Aallon kanssa – 1939). Tuotteet, jotka ovat yhä Iittalan tuotannossa: Bölgeblick, lasit, kaadin, lautanen – uudelleen nimettynä Aino Aalto. Palkinnot: Näyttelyarkkitehtuuri Artekille: Grand Prix – Milanon triennaali (1936), Bölgeblick (1932): kultamitali – Milanon triennaali (1954).

Alvar Aalto (1898–1976),
modernin arkkitehtuurin mestari, suunnitteli muun muassa konserttisaleja, kirjastoja, sairaaloita ja museoita eri puolilla maailmaa. Hänen ainutlaatuinen tyylinsä ja poikkeuksellinen lahjakkuutensa näkyvät niin hänen suunnittelemissaan huonekaluissa kuin maljakoissakin, joiden huipentuma oli Savoy-maljakko. Pariisin vuoden 1937 maailmannäyttelyssä ensiesittelynsä saanut arvostettu taideteos – kuten monet muutkin Aallon töistä – elää nykyään omaa elämäänsä. Aalto ja hänen vaimonsa Aino Aalto suunnittelivat töitä usein yhdessä. Muotoilutöitä Iittalalle: Aalto-lasi (yhteistyössä Aino Aallon kanssa – 1933), Aalto/Savoy-kulho (1936), Savoy/Aalto-maljakko (1936), Aalto/Savoy double (1936), Aalto-kukka (yhteistyössä Aino Aallon kanssa – 1939). Tuotteet, jotka ovat yhä Iittalan tuotannossa: Aalto-kokoelma, kulho, kynttilälyhty, maljakko, kukkasarja.

Tapio Wirkkala (1915–1985),
suunnitteli seteleitä, grafiikkaa, veistoksia, huonekaluja, koruja ja lasiesineitä. Hänen monipuolisuutensa muotoilijana on synnyttänyt yli 400 lasiastiaa ja taide-esinettä. Wirkkala oli poikkeuksellisen lahjakas lasisuunnittelija, ja hänen tiivis yhteistyönsä lasityöläisten kanssa loi uusia tekniikoita ja pysyviä taidokkaita muotoiluesineitä. Muotoilutöitä Iittalalle: Finestra (1946), Pitsi (1947), Kantarelli (1951), Viinirypäle/Päärynä (1947), Kalvolan kanto (1948), Jääpala (1951), Jäävuori (1951), Tokio (1954), Tapio (1954), Marsalkansauva (1954), Rondo (1957), Romantica (1960), Paadrin (1960), Jäänsärkijä (1968). Tuotteet, jotka ovat yhä Iittalan tuotannossa: Kantarelli, Gaissa, Ultima Thule, Tapio. Palkinnot: Kantarelli, Viinirypäle/Päärynä, Varsanjalka, Kalvolan kanto, Tunturi, Jäkälä, Jääpala (1951); Jäävuori – Milanon triennaali (1951); Tokio, Tapio, Marsalkansauva – Milanon triennaali (1954); Tiima, Rondo – Milanon triennaali (1957); Romantica (1960); Paadrin Jää – Milanon triennaali (1960); Jäänsärkijä, Ultima Thule: kulho – Milanon triennaali (1968); Lunning-palkinto (1951); Pro Finlandia -mitali (1955); Prinssi Eugen -mitali (1980).

Kaj Franck (1911–1989),
suomalaisen muotoilun omatunto[33], poisti muotoilustaan kaiken ylimääräisen jättäen jäljelle vain olennaisen. Hänen tunnetuimpia töitään ovat Teema-astiasto ja Kartio-lasisarja. Muotoilutöitä Iittalalle: Kaivonkatsoja (1946), Lakaisija (1946), Onkija (1946), Teema (Kilta) (1952), Kartio (1956), Tupa (1948). Tuotteet, jotka ovat yhä Iittalan tuotannossa: Teema, Kartio, Purnukka, Ateenan aamu. Palkinnot: Milanon triennaali (1951), Milanon triennaali (1954), Milanon triennaali (1957), Lunning-palkinto (1955), Pro Finlandia -mitali (1957), Prinssi Eugen -mitali (1964).

Alfredo Häberli (1964)
on Zürichissä asuva kansainvälinen muotoilija. Alfredo Häberlin muotoilussa perinne yhdistyy innovaatioon, iloon ja energiaan. Muotoilutöitä Iittalalle: Essence (2001), Kid's Stuff (2001), Senta (2003), Tris (2003), Origo (1999). Tuotteet, jotka ovat yhä Iittalan tuotannossa: Essence, Senta, Origo.

Heikki Orvola (1943)
on suomalaisen muotoilun tärkeimpiä vaikuttajia. Orvolan materiaaleja ovat lasi, keramiikka, valurauta ja tekstiili. Vuonna 1998 Orvola voitti arvostetun Kaj Franck -palkinnon. Muotoilutöitä Iittalalle: Aurora (1972), Kivi (1987), Palazzo Pro Arte (1988), Verna-lasi (1998), Verna-maljakko (2004), Korento (2011). Tuotteet, jotka ovat yhä Iittalan tuotannossa: Kivi, Korento, Aurora. Palkinnot: Kaj Franck -muotoilupalkinto (1998), Pro Finlandia -mitali (1984)

Timo Sarpaneva (1926–2006)
oli monien materiaalien taitaja. Hän käytti töissään lasia, posliinia, valurautaa ja tekstiilejä sekä grafiikkaa. Sarpanevan I-sarjasta tuli Iittalan tavaramerkki vuonna 1956. Sarpaneva oli suomalaisen designin kansainvälisesti tunnettu voimahahmo. Hänen töitään on esillä taide- ja muotoilumuseoissa eri puolilla maailmaa, ja Orkideaa on kuvailtu maailman kauneimmaksi esineeksi. Muotoilutöitä Iittalalle: Lansetti II (1952), Orkidea (1954), i-lasi (1956), Tsaikka (1957), pinottava pullo (1959), sarpaneva (1960), Festivo (1966), Claritas (1984). Tuotteet, jotka ovat yhä Iittalan tuotannossa: Tsaikka, Orkidea, Claritas, Festivo, Sarpaneva, Steel-teräsvati. Palkinnot: I-sarja (1954), Lunning-palkinto (1956), Pro Finlandia -mitali (1958), Taideteollisen korkeakoulun (nykyisen Aalto-yliopiston) kunniatohtorius (1993)

Oiva Toikka (1931)
on yksi suomalaisen lasimuotoilun suurista persoonista, joka on parhaiten tunnettu lintukokoelmastaan. Hänen mielikuvituksellinen, rikas ja rohkea lasitaiteensa edustaa virtaviivaista ja esteettistä pohjoismaista muotoilua. Toikan Lintukokoelmaan on tähän mennessä kertynyt 400 lasitaide-esinettä, ja hänen Kastehelmi-sarjansa on erittäin suosittu. Muotoilutöitä Iittalalle: Kastehelmi (1964), Flora (1966), Birds (1971), Vuosikuutio (1977), Niili (1989), Delta (1989), Vaskooli (1988), Full Moon (1989). Tuotteet, jotka ovat yhä Iittalan tuotannossa: Birds, Vuosikuutio, Kastehelmi. Palkinnot: Lunning-palkinto (1970), Pro Finlandia -mitali (1980), World Glass Now 85 (VUOSI), Kaj Franck -muotoilupalkinto (1992), Prinssi Eugen -mitali (2001).

Company history

In April 1881, in the southern province of Finland, in the town of Iittala, the Swede Petrus Magnus Abrahamsson, after having left the Nuutajärvi glassworks, founded the Iittala Glasbruks Aktiebolag. Due to the lack of skilled glassblowers in Finland the first 17 glassblowers came from the Limmared glassworks in Sweden. They along with the local Swedish glassblower Johan Fredrik Gauffin, who was part owner, made the first glass objects on November 24, 1881.

In February 1888 Abrahamsson left the loss-making Iittala glassworks and Anders Andersson the chairman of the board took over the directorship of the Iittala glassworks. In 1865 the Swede, Anders Norstedt resigned as administrator from the Nuutajärvi glassworks and moved to Helsinki to handle his business interests. By 1895 Anders Norstedt was the majority shareholder of the Iittala Glasbruks Aktiebolag.

Claës Norstedt, the son of Anders Norstedt started at the Iittala glassworks in autumn 1895 as a clerk. Later he became the factory manager and in spring 1896 after his father’s death Claës Norstedt was promoted to deputy director. Claës Norstedt was highly qualified and is the first Finnish professional in the field of glass but he was content just managing and supervising technical aspects at the glassworks, so he travelled throughout Finland on many commercial business trips. It was during his tenure that the Iittala glassworks enjoyed its first boom.

In 1898 a second directly fired glass furnace with five crucibles had to be built to meet demand. One furnace was used to blow pharmacy glassware and the other furnace made household glass and crystal.

An initiative by Norstedt resulted in Iittala’s iron mould foreman, Alfred Gustafsson becoming the first in-house designer at Iittala glassworks. In 1903 Gustafsson created the glass series Great Men to passively protest Russian rule.

In 1917 due to the First World War raw materials began to become difficult to obtain, inflation caused prices to rise and wages soared resulting in Norstedt giving up the Iittala glassworks. Karhula Oy, part of the A. Ahlström Group (a timber refinery) bought the Iittala glassworks and Norstedt resigned from the board in March 1917.

Up until 1910 – 1920 Iittala glassworks produced glass wares using imported moulds resulting in products being very similar within Finland and abroad.

In time the entire ownership of Iittala stock went to the Ahlström Group. Though Iittala no longer existed as an independent company, Iittala continued to have a separate corporate identity until 1935 when the Iittalan Lasitehdas Osakeyhtiö was formed with the Karhula Company. From then on products were produced under Karhula-Iittala.

In 1932 Göran Hongell, was hired by Karhula-Iittala and became the first designer hired for a Finnish glassworks. Hongell initiated collaboration between designers and glassblowers by bringing drawings to the glass workshop to ask about technical aspects of blowing the object.

At the Karhula-Iittala design competition in 1932 Aino Aalto’s famous Bölgeblick won second place. Bölgeblick tumblers went into mass production in 1949. They were discontinued in 1960 but production restarted at the Karhula glassworks in 1983. Since 1994 the Iittala glassworks took over the production where they are still being made to this day.

With demand for bottles and glasses increasing since 1932 Hans Ahlström from the Ahlström Group started to modernize the Karhula and Iittala glassworks in 1935.

Ahlström officially divided the production of Karhula-Iittala products in 1937. Iittala glassworks would concentrate on hand-blown glass while Karhula glassworks would take over all automated glass production. The plans which had been around as early as 1933 were delayed because of WW2, though working methods and furnaces’ were modernized anyways in 1937. Some of the changes at the Iittala glassworks included the conversion of a single special crucible furnace and the old 4 crucible furnace into 6 crucibles. An 8 crucible regenerative furnace was also built but the substantially increased output did not change the fact that all exported Iittala products were still sold under the Karhula brand and within Finland Iittala products were still sold under Karhula-Iittala. After the taking over of the Viiala glassworks by Karhula Oy and Riihimäen Lasi Oy a separate furnace for blowing electric lamps was built, since the employees, as part of the deal went to the Iittala glassworks.

During the Winter War and the Continuation War, part of the Second World War, production came to a halt due to shortages of materials and workforce. Production restarted in 1946 and factory modernization was continued by Antero Järvinen and in 1947 a new gas centre and compressed air system was built. The special single crucible furnace was converted into a day tub and the 6 crucible was upgraded to 8 crucibles. Flame cutting was introduced, allowing for cleaner cuts than the cracking method. Järvinen also started to push an agenda to make design more prominent within the Iittala glassworks. This was continued when Håkan Södermaström became the administrator in 1950 and further pushed the Iittala glassworks to apply design to the entire range of products.

With much of Iittala’s production being lamp glass for the international market Valto Kokko was hired in 1963. He was not only responsible for designing lamp glass and printed matter but he was also involved in advertising and exhibitions. Though lamp glass manufacturing profits were shrinking, a separate lamp glass factory was built in 1971. The new factory was used to produce lights for homes and public facilities. Industrial lights were first produced in 1975 for Ahlström's Varkaus paper mill.

Sales of their products in Finland were also continuously under competition from the ever growing import of foreign glassware but Iittala enjoyed continued success until the oil crisis of the mid-1970s, when it had to cut back on its operations. In 1981 Iittala was Finland’s largest exporter of glass accounting for 77% of exports. In 1983 Iittala glassworks had 530 employees. Glass manufacturing was relocated to another Ahlström business unit in 1985, since Iittala was now focused mainly on exports.

In 1988 the owners of the Iittala glassworks, A, Ahlström Corporation and Wärtsilä, the owners of Nuutajärven Lasi, the Humppila glassworks and Napapiirin Lasi merged into Iittala-Nuutajärvi Oy. A, Ahlström retained 70% of the shares and Wärtsilä 30%. Product collections stayed the same but the brand name Iittala was used for exports.

In 1990 Iittala-Nuutajärvi Oy was sold to the Hackmann Group who had obtained Arabia and Rörstrand-Gustavsberg. The Designor business area of the Hackman Group was renamed to Iittala oy ab in 2003.

In 2004 the Italian ALI Group bought the Hackman Group and sold the business area Iittala oy ab to the Iittala management and the international private equity investment company ABN AMRO Capital.

In 2007 Iittala was bought by Fiskars and is now, a group within the Fiskars Corporation. The operative management of Iittala holds 3 percent of the shares.

Structurally the Iittala Group has been merged into Fiskars Corporation and within the main 3 division of Fiskars are Home, Garden and Outdoor.

References

• Riitta Nikula (ed), Heroism and the Everyday. Museum of Finnish Architecture, Helsinki, 1994.