Jump to content

User:Stephanag/sandbox: Difference between revisions

From Wikipedia, the free encyclopedia
Content deleted Content added
Stephanag (talk | contribs)
Stephanag (talk | contribs)
m Replaced content with '{{User sandbox}} <!-- EDIT BELOW THIS LINE --> {{-}}'
 
Line 4: Line 4:


{{-}}
{{-}}
[[File:Iittala Group logo.JPG|thumb|super|Iittala-logon suunnitteli arvostettu muotoilija Timo Sarpaneva vuonna 1956. I-kirjaimen varsi kuvastaa lasinpuhaltajan tärkeintä työkalua, puhalluspilliä, ja piste pillin päässä valkeana hohtavaa kuplaa eli postia.]]

Vuonna 1881 lasitehtaana aloittanut '''Iittala''' on suomalainen muotoilubrändi, joka on erikoistunut sisustusmuotoiluun, astiasarjoihin sekä keitto- ja paistoastioihin. Iittalan virallisen i-logon suunnitteli Timo Sarpaneva vuonna 1956.

Iittalalla on vahvat muotoiluperinteet lasiastioiden ja taidelasin suunnittelussa. Esimerkkejä tästä ovat varhaiset muotoiluklassikot, kuten ''Aino Aalto'' -lasit, jotka Aino Aalto suunnitteli vuonna 1932, Alvar Aallon ''Savoy-maljakko'' (''Aalto-maljakko'') vuodelta 1936, vuodesta 1962 saakka valmistettu Oiva Toikan ''Birds by Toikka'' -lasilintukokoelma ja hänen ''Kastehelmi''-lasiastiasarjansa vuodelta 1964 sekä Tapio Wirkkalan ''Ultima Thule'' -lasit vuodelta 1968.

Vuosien saatossa Iittala on laajentanut lasista myös muihin materiaaleihin, kuten keramiikkaan ja metalliin, pitäytyen kuitenkin aina edistyksellisen elegantin ja ajattoman muotoilun filosofiassaan. Siitä osoituksena ovat esimerkiksi Kaj Franckin keraaminen ''Teema''-astiasarja vuodelta 1952 ja Timo Sarpanevan valurautainen ''Sarpaneva''-pata vuodelta 1960.

Iittala panostaa ajattomaan muotoiluun, joka näkyy paitsi vanhoissa luomuksissa myös moderneissa klassikoissa. Jälkimmäisistä esimerkkejä ovat Björn Dahlströmin vuonna 1998 suunnittelemien keitto- ja paistoastioiden ''Tools''-sarja, Heikki Orvolan ''Kivi''-kynttilälyhdyt vuodelta 1988, Alfredo Häberlin keraaminen ''Origo''-astiasarja vuodelta 1999 ja ''Essence''-lasit vuodelta 2001, Anu Penttisen ''Vitriini'' vuodelta 2010 sekä keramiikkaa, lasia, puuta ja tekstiiliä yhdistelevä ''Sarjaton''-astiasarja, jonka ovat suunnitelleet Harri Koskinen, Aleksi Kuokka, Musuta ja Samuji vuonna 2012.

<br />
[[File:Glass Aalto (Savoy) vase 160mm clear.jpg|thumb|super|upright=1.0|right|Alvar Aalto -kokoelma<br />
Maljakko 160 mm<br />
Alvar Aalto 1936|alt=caption]]

==Iittalan muotoilun historiaa==

[[File:Ceramic Teema pitcher 0.2L white.jpg|thumb|bottom|upright=0.9|left|Teema<br />
Kaadin 0,2 l<br />
Kaj Franck 1952
|alt=caption]]'''Iittalan''' jatkuvan menestyksen takeena on epäilemättä tiivis yhteistyö hienojen muotoilijoiden kanssa. Iittala pyrkii myös varmistamaan, että lopullinen tuote noudattaa sekä muotoilijan toiveita<ref>{{cite book|title=Iittala 125 Years Of Finnish Glass|publisher=Designmuseo|isbn=952-9878-47-8.|pages=30,}}</ref> että Iittalan ydinarvoja ja filosofiaa. Lisäksi Iittala tuottaa laadukkaita tuotteita, jotka saavat aika ajoin piristysruiskeen uusien värien ja muunnelmien muodossa – tässä apuna on Erkki Vesannon vuonna 1936 kehittämä arkistointijärjestelmä, joka varmistaa, etteivät muotoilut muistuta liiaksi toisiaan.<ref>{{cite book|title=Iittala 125 Years Of Finnish Glass|publisher=Designmuseo|isbn=952-9878-47-8.|pages=165}}</ref>

Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta Iittalan lasinpuhaltajat, tuotemallit ja muotoilu tulivat aina 1920-luvulle asti Ruotsista, Saksasta, Tanskasta ja Belgiasta.<ref>{{cite book|title=Iittala 125 Years Of Finnish Glass|publisher=Designmuseo|isbn=952-9878-47-8.|pages= }}</ref>

Iittalan ensimmäinen oma suunnittelija oli Alfred Gustafsson. Silloisen varapääjohtajan Claës Norstedtin aloitteesta Alfred Gustafsson loi vuonna 1903 tunnetuimmat työnsä, ''suurmieslasien'' sarjan. Juomalasien sarja oli osa passiivista vastarintaa Venäjän valtaa vastaan. Laseihin oli kuvattu suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin merkkihenkilöitä.<ref name="Iittala 125 Years Of Finnish Glass">{{cite book|title=Iittala 125 Years Of Finnish Glass|publisher=Designmuseo|isbn=952-9878-47-8.|pages=25}}</ref>

1920- ja 30-luvut olivat Iittalan kristalliaikaa. Barcelonan maailmannäyttelyssä vuonna 1929 Iittala sai tunnustuksen kristalleista, joita tuotettiin Iittalan lasitehtaissa.<ref>{{cite book|title=Iittala 125 Years Of Finnish Glass|publisher=Designmuseo|isbn=952-9878-47-8.|pages=23}}</ref>

Vuonna 1932 Göran Hongell palkattiin Karhula-Iittalaan, ja hänestä tuli ensimmäinen suomalaiseen lasitehtaaseen palkattu muotoilija. Hongell käynnisti yhteistyön suunnittelijoiden ja lasinpuhaltajien välillä viemällä piirustuksia lasitehtaalle pyytääkseen mielipidettä esineen puhaltamiseen liittyvistä teknisistä näkökohdista. Karhula-Iittalan yhteistyökumppaneina oli myös monia muita suunnittelijoita, kuten Gunnel Nyman ja Lisa Johansson-Pape.<ref>{{cite book|title=Iittala 125 Years Of Finnish Glass|publisher=Designmuseo|isbn=952-9878-47-8.|pages=27}}</ref>

[[File:Glass Aino Aalto 22cl clear.jpg|thumb|upright=0.6|right|Aino Aalto<br />
Lasi 22 cl, kirkas<br />
Aino Aalto 1932
|alt=caption]]Aino ja Alvar Aalto toivat funktionalismin Suomeen ja Iittalaan 1930-luvulla. Vuonna 1932 Aino Aalto osallistui Karhula-Iittalan muotoilukilpailuun ja sijoittui toiseksi ''Bölgeblick''-sarjallaan. Kansainväliselle yleisölle lasi esiteltiin Lontoossa 1933 sekä Milanon vuoden 1936 triennaalissa, missä Aino Aalto voitti kultamitalin. Lasit olivat muotoilultaan paitsi yksinkertaisia myös käytännöllisiä, sillä ne voitiin pinota. ''Aino Aalto'' -laseja valmistetaan edelleen.<ref>{{cite book|title=Iittala 125 Years Of Finnish Glass|publisher=Designmuseo|isbn=952-9878-47-8.|pages=208, 209}}</ref>

Vuonna 1936 Alvar Aalto suunnitteli tunnetuimman esineensä, ''Aalto''-maljakon (eli ''Savoy''-maljakon). Sen ensiesittely tapahtui Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1937. Maailmankuulu ''Aalto''-maljakko on ikoni, jota tuotetaan Iittalan lasitehtaassa edelleen, 75 vuotta syntymänsä jälkeen.

Vuonna 1946 pääjohtajana toiminut Antero Järvinen oli kaukaa viisas ja antoi suunnittelijoille mahdollisuuden ottaa vastuuta Iittalan tulevasta suunnasta. Se kannatti Tukholman muotoilukilpailussa, missä kilpailutöinä oli paitsi hiekkapuhallettuja ja kaiverrettuja teoksia myös kaiverrus Iittalan Göran Hongellin suunnittelemiin maljakoihin. Tapio Wirkkala voitti ensimmäisen palkinnon, ja 2. ja 3. sija menivät Kaj Franckille. Järvinen oli mielissään kilpailun tuloksista, ja Wirkkala ja Franck saivat vapaat kädet taidelasin muotoiluun Iittalan lasitehtaalla. Kaj Franckin ja Tapio Wirkkalan tekemän työn myötä suhtautuminen lasiin muuttui. Kirkkautta ja valon taittumista alettiin arvostaa uudella tavalla.<ref>{{cite book|title=Iittala 125 Years Of Finnish Glass|publisher=Designmuseo|isbn=952-9878-47-8.|pages=31, 32}}</ref>

1940-luvun loppupuolelta alkaen Göran Hongell ja Erkki Vesanto keskittyivät sarjatuotannon suunnitteluun[9], kun taas Tapio Wirkkala ja Kaj Franck panostivat taidelasimuotoiluun. Karhula-Iittalan kuvasto vuodelta 1949 ilmentää uutta asetelmaa: kuvasto poikkesi edeltäjistään täysin ja sisälsi kauniita taide-esineitä.<ref>{{cite book|title=Iittala 125 Years Of Finnish Glass|publisher=Designmuseo|isbn=952-9878-47-8.|pages=32}}</ref>

Göran Hongellin vuonna 1948 suunnittelemat ''Aarne''-lasit palkittiin kultamitalilla vuoden 1954 Milanon triennaalissa, ja lasien tuotanto jatkuu edelleen.<ref>{{cite book|title=Iittala 125 Years Of Finnish Glass|publisher=Designmuseo|isbn=952-9878-47-8.|pages=102}}</ref>

Järvisen pyrkimykset edistää muotoilua saivat jatkoa, kun Håkan Södermaströmistä tuli johtaja vuonna 1950. Hänen tavoitteenaan oli, että Iittalan lasitehtaalla muotoilu koskisi koko tuotevalikoimaa.<ref>{{cite book|title=Iittala 125 Years Of Finnish Glass|publisher=Designmuseo|isbn=952-9878-47-8.|pages=41}}</ref> Helsingin messuilla vuonna 1950 Karhula-Iittalan tuotteet palkittiin kultamitalilla ja yleisö äänesti Tapio Wirkkalan ''Kantarellin'' näyttelyn kauneimmaksi esineeksi.<ref>{{cite book|title=Iittala 125 Years Of Finnish Glass|publisher=Designmuseo|isbn=952-9878-47-8.|pages=31}}</ref>

Suomalainen muotoilu menestyi muutenkin hyvin 1950-luvulla, ja esimerkiksi Milanon triennaalissa vuonna 1951 Suomi voitti 25 palkintoa. Tapio Wirkkala sai kolme Grand Prix -palkintoa, ja Timo Sarpaneva palkittiin hopeamitalilla. Vuonna 1954 Wirkkala sai jälleen Grand Prix -palkinnon. Heti seuraavassa Milanon triennaalissa Timo Sarpaneva sai Grand Prix -palkinnon vuonna 1957.<ref>{{cite book|title=Iittala 125 Years Of Finnish Glass|publisher=Designmuseo|isbn=952-9878-47-8.|pages=}}</ref>

[[File:Ceramic Teema mug - 0.3L white.jpg|thumb|upright=.85|left|Teema<br />
Muki 0,3 l, valkoinen<br />
Kaj Franck 1952
|alt=caption]]
Vuonna 1952 Kaj Franck – joka oli myös Arabian taiteellinen johtaja – suunnitteli Arabialle ''Kilta''-sarjan. Vuonna 1981 ''Teemaksi'' uudelleen nimetyn sarjan muotoilu kuvastaa Iittalan perusajatuksia ja arvoja, sillä siinä yhdistyvät erinomainen laatu ja monikäyttöinen, ajaton muotoilu.<ref name="Kaj Franck Universal Forms">{{cite book|title=Kaj Franck Universal Forms|publisher=Designmuseo|isbn=978-952-9878-75-8.|pages=80, 81}}</ref> ''Teema'' on yhä tuotannossa, ja Heikki Orvolan sekä Oiva Toikan säännöllisesti suunnittelemat uudet värit ja koot kunnioittavat taatusti Franckin alkuperäisen muotoilun henkeä.
<ref name="Kaj Franck Universal Forms"/>

Iittala asetti tiukat vaatimukset tuotteilleen. Löflund kertoo, kuinka Timo Sarpanevan ''Orkidea''-veistoksista – joita pystyttiin valmistamaan vain muutama kappale tunnissa – toisinaan vain yksi läpäisi tarkastuksen, toisinaan ei yksikään.<ref name="ReferenceA">{{cite book|title=Iittala 125 Years Of Finnish Glass|publisher=Designmuseo|isbn=952-9878-47-8.|pages=38}}</ref>
Iittalan tuotteiden muotoilu ja laatu toivat Iittalalle suurta arvostusta ympäri maailmaa, mistä yhtenä osoituksena on ''Orkidean'' saama House Beautiful -lehden Most Beautiful Object -tunnustus vuodelta 1954.<ref name="ReferenceA"/>

Taidelasin suosion kasvun myötä suunnittelijoiden nimistä tuli myyntimenestyksen tae. Timo Sarpaneva suunnitteli ''i-kokoelmalleen'' punaisen ''i-merkin'', josta tuli vuonna 1956 Iittala-brändin tunnus, joskin Karhula-nimeä käytettiin Iittalan lasitehtaan tuotteista vielä 1960-luvun alussa.<ref>{{cite book|title=Iittala 125 Years Of Finnish Glass|publisher=Designmuseo|isbn=952-9878-47-8.|pages=41, 45}}</ref>

Kaj Franck suunnitteli alkuperäisen, muotonsa mukaan nimetyn ''Kartio''-lasisarjan vuonna 1956.<ref>{{cite book|title=Kaj Franck Universal Forms|publisher=Designmuseo|isbn=978-952-9878-75-8.|pages=182, 185, 197}}</ref>

Timo Sarpanevan valurautainen ''Sarpaneva''-pata vuodelta 1960 osoitti, että laadukas materiaali on mahdollista pelkistää vain olennaiseen luovan taiteilijan käsissä.<ref>{{cite book | last1 = Huxtable | first1 = Ada Louise | title = Our Architecture: Collected Reflections on a Century of Change | publisher = Walker Publishing | year = 2008 | location = New York | isbn = 0-8027-1707-1}}</ref>

[[File:Glass Summer Grouse - 110x150mm.jpg|thumb|upright=0.9|right|Birds by Toikka<br />
Kesäriekko<br />
Oiva Toikka 1972
|alt=caption]]
Oiva Toikka loi vuonna 1964 ''Kastehelmi''-lasiastioiden sarjan, joka on tänä päivänäkin tuotannossa samoin kuin Tapio Wirkkalan ''Ultima Thule'' -lasit vuodelta 1968.

Oiva Toikan tunnetuimpia teoksia, ''Birds by Toikka'' -lasilintuja, on valmistettu vuodesta 1971.

Vuonna 1972 Heikki Orvola suunnitteli ''Aurora''-lasisarjan Iittalalle.<ref name="Iittala 125 Years Of Finnish Glass"/> Fujiwo Ishimoton kanssa hän suunnitteli Illusia-astiasarjan Arabialle. http://fi.wikipedia.org/wiki/Heikki_Orvola

[[File:Glass Kivi candle holder - 60mm lightblue.jpg|thumb|upright=0.72|left|Kivi<br />
Kynttilälyhty 60 mm, vaaleansininen<br />
Heikki Orvola 1988
|alt=caption]]Valto Kokko loi ensimmäisen laajan lasiastiasarjansa, ''Avecin'', vuonna 1973. Hänen tunnetuin sarjansa ''Otso'' on vuodelta 1978, ja vuodesta 1981 alkaen ''Otso'' on kuulunut New Yorkin modernin taiteen museon kokoelmiin.<ref>{{cite book|title=Iittala 125 Years Of Finnish Glass|publisher=Designmuseo|isbn=952-9878-47-8.|pages=214, 215}}</ref>

Heikki Orvolan ''Kivi''-kynttilälyhdyt vuodelta 1988 olivat jälleen yksi osoitus Iittalan muotoilun ajattomuudesta.

Björn Dahlströmin vuonna 1998 luoma, muotoilultaan huikea keitto- ja paistoastioiden ''Tools''-sarja on suunniteltu yhteistyössä maailman huippukokkien kanssa.[21]
.<ref>{{cite web|url=http://www.architonic.com/pmsht/tools-iittala/1066247|title=Tools by iittala|publisher=architonic|accessdate=30 November 2012}}</ref>

Vuonna 1998 Stefan Lindfors suunnitteli aivan uudenlaisen, avokahvaisten keramiikka-astioiden sarjan ''Egon''.<ref name="HalénWickman2003">{{cite book|author1=Widar Halén|author2=Kerstin Wickman|title=Scandinavian design beyond the myth: fifty years of design from the Nordic countries|year=2003|publisher=Arvinius|isbn=91-974413-5-X|page=189}}</ref>

Tiivis yhteistyö valittujen kansainvälisten muotoilijoiden kanssa sai aikaan muotoilutuotteita, jotka olivat uskollisia Iittalan perusperiaatteille mutta samalla uudistivat lasiastioiden muotoilua, kuten Alfredo Häberlin ''Essence''-lasit ja -karahvi.<ref name="LLC2005">{{cite book|author=Dwell, LLC|title=Dwell|url=http://books.google.com/books?id=kMYDAAAAMBAJ&pg=PA106|accessdate=30 November 2012|date=October 2005|publisher=Dwell, LLC|pages=106–|id={{ISSN|15305309}}}}</ref>

[[File:Ceramic Sarjaton Tableware - group pattern.jpg|thumb|baseline|upright=1.0|right|top|Sarjaton<br />
Harri Koskinen, Aleksi Kuokka, <br />
Musuta, Samuji 2012
|alt=caption]]Alfredo Häberlin vuonna 2001 suunnittelemasta raidallisesta keramiikkamunakupista tuli niin suosittu, että koko ''Origo''-sarjasta tehtiin raidallinen, mikä tekikin siitä mainion vastapainon Iittalan ''Teema''-sarjalle.<ref>{{cite web|url=http://www.iittala.fi/web/Iittalaweb.nsf/fi/lehdisto_lehdistotiedote?open&db=2009&id=4F4D3575E8AF1EA1C22578D90030F795|title=Origo mix juhlistaa Häberlin raitojen kymmenvuotista menestystä|publisher=Iittala|accessdate=30 November 2012|language=Finnish}}</ref>

Anu Penttisen kirkkaat ja voimakasväriset ''Vitriini''-lasirasiat vuodelta 2010 olivat jälleen yksi Iittalan muotoilun kohokohta ja suunnannäyttäjä.

Suomalaisten perinteiden moderni tulkinta, kuuden muotoilijan yhteistyönä syntynyt ''Sarjaton'' yhdistelee keramiikkaa, lasia, puuta ja tekstiiliä toisiinsa sopivin värein ja tyylein. Tuotteet tulivat markkinoille vuonna 2012.
<br />

==Muotoilijat==
'''Göran Hongell''' (1902–1973),<br />
oli yksi suomalaisen lasimuotoilun edelläkävijöistä. Karhula-Iittalaan vuonna 1932 palkatusta Hongellista tuli ensimmäinen suomalaiseen lasitehtaaseen palkattu vakituinen muotoilija vuonna 1940. Hän loi lasiastioita kehittäen erikoistekniikoita ja värisävyjä yhdessä lasinpuhaltajien kanssa. Hänen luomuksensa olivat yksinkertaisen koruttomia, ja niissä modernismin henki yhdistyi hillittyyn art decoon.<br />
Muotoilutöitä Iittalalle: Silko (1938), ''Maininki'' (1938), ''Säde'' (1939), ''Hongellin hattu'' (1941), ''Aarne'' (1948), ''Aulanko'' (1950-luku).<br />
Tuotteet, jotka ovat yhä Iittalan tuotannossa: ''Aarne'' (1948).<br />
Palkinnot: ''Aarne'' (1948): kultamitali – Milanon triennaali (1954).
<ref>{{cite book|title=Iittala 125 Years Of Finnish Glass|publisher=Designmuseo|isbn=952-9878-47-8.|pages=212, 213}}</ref>
<ref>{{cite journal|title=Hongell, Göran (1902 - 1973)|journal=Finnish Literature Society|date=30/11/2001|url=http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/8407/|author=Koivisto, Kaisa|publisher=National Biography|language=Finnish}}</ref>
'''Aino Aalto''' (1894–1949),<br />
suunnitteli rakennuksia, sisustuksia, huonekaluja ja tekstiilejä. Aino Aallon funktionalistisen suuntautumisen seurauksena syntyi yksinkertaisia, pinottavia ja tilaa säästäviä lasituotteita. Veteen heitetyn kiven muodostamista renkaista innoituksensa saaneiden lasien monikäyttöisyys teki ''Bölgeblick''-sarjasta kansainvälisesti tunnetun muotoiluklassikon. Aino Aalto suunnitteli töitä myös yhdessä aviomiehensä Alvar Aallon kanssa.<br />
Muotoilutöitä Iittalalle: ''Bölgeblick''-sarja (1932), ''Aalto-lasi'' (yhteistyössä Alvar Aallon kanssa – 1933), ''Aalto-kukka'' (yhteistyössä Alvar Aallon kanssa – 1939).<br />
Tuotteet, jotka ovat yhä Iittalan tuotannossa: ''Bölgeblick'', lasit, kaadin, lautanen – uudelleen nimettynä ''Aino Aalto''.<br />
Palkinnot: ''Näyttelyarkkitehtuuri Artekille'': Grand Prix – Milanon triennaali (1936), ''Bölgeblick'' (1932): kultamitali – Milanon triennaali (1954).
<ref>{{cite book|title=Iittala 125 Years Of Finnish Glass|publisher=Designmuseo|isbn=952-9878-47-8.|pages=27, 208, 209}}</ref>
<ref>{{cite journal|title=Aino, Aalto (1894 - 1949)|journal=Finnish Literature Society|date=11.10.2005|url=http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/1386/|author=Renja, Suominen-Kokkonen|publisher=National Biography|language=Finnish}}</ref>

'''Alvar Aalto''' (1898–1976),<br />
modernin arkkitehtuurin mestari, suunnitteli muun muassa konserttisaleja, kirjastoja, sairaaloita ja museoita eri puolilla maailmaa. Hänen ainutlaatuinen tyylinsä ja poikkeuksellinen lahjakkuutensa näkyvät niin hänen suunnittelemissaan huonekaluissa kuin maljakoissakin, joiden huipentuma oli Savoy-maljakko. Pariisin vuoden 1937 maailmannäyttelyssä ensiesittelynsä saanut arvostettu taideteos – kuten monet muutkin Aallon töistä – elää nykyään omaa elämäänsä. Aalto ja hänen vaimonsa Aino Aalto suunnittelivat töitä usein yhdessä.<br />
Muotoilutöitä Iittalalle: ''Aalto-lasi'' (yhteistyössä Aino Aallon kanssa – 1933), ''Aalto''/''Savoy''-kulho (1936), ''Savoy''/''Aalto''-maljakko (1936), ''Aalto''/''Savoy double'' (1936), ''Aalto-kukka'' (yhteistyössä Aino Aallon kanssa – 1939).<br />
Tuotteet, jotka ovat yhä Iittalan tuotannossa: ''Aalto-kokoelma'', kulho, kynttilälyhty, maljakko, kukkasarja.
<ref>{{cite book|title=Iittala 125 Years Of Finnish Glass|publisher=Designmuseo|isbn=952-9878-47-8.|pages 65, 210, 211=}}</ref>
<ref>{{cite journal|title=Alvar, Aalto (1898-1976)|journal=Finnish Literature Society|date=09/16/1997|url=http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/1408/|author=Eve Maija, Viljo|publisher=National Biography|language=Finnish}}</ref>

'''Tapio Wirkkala''' (1915–1985),<br />
suunnitteli seteleitä, grafiikkaa, veistoksia, huonekaluja, koruja ja lasiesineitä. Hänen monipuolisuutensa muotoilijana on synnyttänyt yli 400 lasiastiaa ja taide-esinettä. Wirkkala oli poikkeuksellisen lahjakas lasisuunnittelija, ja hänen tiivis yhteistyönsä lasityöläisten kanssa loi uusia tekniikoita ja pysyviä taidokkaita muotoiluesineitä.<br />
Muotoilutöitä Iittalalle: ''Finestra'' (1946), ''Pitsi'' (1947), ''Kantarelli'' (1951), ''Viinirypäle''/''Päärynä'' (1947), ''Kalvolan kanto'' (1948), ''Jääpala'' (1951), ''Jäävuori'' (1951), ''Tokio'' (1954), ''Tapio'' (1954), ''Marsalkansauva ''(1954), ''Rondo'' (1957), ''Romantica'' (1960), ''Paadrin'' (1960), ''Jäänsärkijä'' (1968).<br />
Tuotteet, jotka ovat yhä Iittalan tuotannossa: ''Kantarelli'', ''Gaissa,'' ''Ultima Thule,'' ''Tapio''.<br />
Palkinnot: Kantarelli, Viinirypäle/Päärynä, Varsanjalka, Kalvolan kanto, Tunturi, Jäkälä, Jääpala (1951); Jäävuori – Milanon triennaali (1951); Tokio, Tapio, Marsalkansauva – Milanon triennaali (1954); Tiima, Rondo – Milanon triennaali (1957); Romantica (1960); Paadrin Jää – Milanon triennaali (1960); Jäänsärkijä, Ultima Thule: kulho – Milanon triennaali (1968); Lunning-palkinto (1951); Pro Finlandia -mitali (1955); Prinssi Eugen -mitali (1980).
<ref>{{cite book|title=Iittala 125 Years Of Finnish Glass|publisher=Designmuseo|isbn=952-9878-47-8.|pages=31, 32, 242, 243, 245, 246, 247}}</ref>
<ref>{{cite journal|title=Tapio,Wirkkala (1915 - 1985)|journal=Finnish Literature Society|date=Kalha|url=http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/1394/|author=Harri, Kalha|publisher=National Biography|language=Finnish}}</ref>

'''Kaj Franck''' (1911–1989),<br />
suomalaisen muotoilun omatunto[33], poisti muotoilustaan kaiken ylimääräisen jättäen jäljelle vain olennaisen. Hänen tunnetuimpia töitään ovat Teema-astiasto ja Kartio-lasisarja.<br />
Muotoilutöitä Iittalalle: Kaivonkatsoja (1946), ''Lakaisija'' (1946), ''Onkija'' (1946), ''Teema'' (Kilta) (1952), ''Kartio'' (1956), ''Tupa'' (1948).<br />
Tuotteet, jotka ovat yhä Iittalan tuotannossa: ''Teema,'' ''Kartio,'' ''Purnukka,'' ''Ateenan aamu''.<br />
Palkinnot: Milanon triennaali (1951), Milanon triennaali (1954), Milanon triennaali (1957), Lunning-palkinto (1955), Pro Finlandia -mitali (1957), Prinssi Eugen -mitali (1964).
<ref>{{cite book|title=Iittala 125 Years Of Finnish Glass|publisher=Designmuseo|isbn=952-9878-47-8.|pages=252}}</ref>
<ref>{{cite book|title=Kaj Franck Universal Forms|publisher=Designmuseo|isbn=978-952-9878-75-8.|pages=10, 304, 307, 310}}</ref>
<ref>{{cite journal|title=Kaj, Franck (1911 - 1989)|journal=Finnish Literature Society|date=4.5.2001|url=http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/1389/|author=Harri, Kalha|publisher=National Biography|language=Finnish}}</ref>

'''Alfredo Häberli''' (1964)<br />
on Zürichissä asuva kansainvälinen muotoilija. Alfredo Häberlin muotoilussa perinne yhdistyy innovaatioon, iloon ja energiaan.<br />
Muotoilutöitä Iittalalle: ''Essence'' (2001), ''Kid's Stuff'' (2001), ''Senta'' (2003), ''Tris'' (2003), ''Origo'' (1999).<br />
Tuotteet, jotka ovat yhä Iittalan tuotannossa: ''Essence,'' ''Senta,'' ''Origo''.
<ref>{{cite book|title=Iittala 125 Years Of Finnish Glass|publisher=Designmuseo|isbn=952-9878-47-8.|pages=254}}</ref>

'''Heikki Orvola''' (1943)<br />
on suomalaisen muotoilun tärkeimpiä vaikuttajia. Orvolan materiaaleja ovat lasi, keramiikka, valurauta ja tekstiili. Vuonna 1998 Orvola voitti arvostetun Kaj Franck -palkinnon.<br />
Muotoilutöitä Iittalalle: Aurora (1972), ''Kivi'' (1987), ''Palazzo Pro Arte'' (1988), ''Verna''-lasi (1998), ''Verna''-maljakko (2004), ''Korento'' (2011).<br />
Tuotteet, jotka ovat yhä Iittalan tuotannossa: ''Kivi,'' ''Korento,'' ''Aurora''.<br />
Palkinnot: Kaj Franck -muotoilupalkinto (1998), Pro Finlandia -mitali (1984)
<ref>{{cite book|title=Iittala 125 Years Of Finnish Glass|publisher=Designmuseo|isbn=952-9878-47-8.|pages=257}}</ref>

'''Timo Sarpaneva''' (1926–2006)<br />
oli monien materiaalien taitaja. Hän käytti töissään lasia, posliinia, valurautaa ja tekstiilejä sekä grafiikkaa. Sarpanevan I-sarjasta tuli Iittalan tavaramerkki vuonna 1956. Sarpaneva oli suomalaisen designin kansainvälisesti tunnettu voimahahmo. Hänen töitään on esillä taide- ja muotoilumuseoissa eri puolilla maailmaa, ja Orkideaa on kuvailtu maailman kauneimmaksi esineeksi. <br />
Muotoilutöitä Iittalalle: ''Lansetti II'' (1952), ''Orkidea'' (1954),'' i-lasi'' (1956), ''Tsaikka'' (1957), ''pinottava pullo'' (1959), ''sarpaneva'' (1960), ''Festivo'' (1966), ''Claritas'' (1984).<br />
Tuotteet, jotka ovat yhä Iittalan tuotannossa: ''Tsaikka,'' ''Orkidea,'' ''Claritas,'' ''Festivo,'' ''Sarpaneva,'' ''Steel-teräsvati''.<br />
Palkinnot: ''I-sarja ''(1954), Lunning-palkinto (1956), Pro Finlandia -mitali (1958), Taideteollisen korkeakoulun (nykyisen Aalto-yliopiston) kunniatohtorius (1993)
<ref>{{cite book|title=Iittala 125 Years Of Finnish Glass|publisher=Designmuseo|isbn=952-9878-47-8.|pages=222, 223, 224, 227, }}</ref>
<ref>{{cite journal|title=Timo,Sarpaneva (1926 - 2006)|journal=Finnish Literature Society|date=09/10/2006|url=http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/1393/|author=Kerstin , Smeds|publisher=National Biography|language=Finnish}}</ref>
<ref>{{cite web|title=Honorary Doctorate|url=http://arts.aalto.fi/en/about/awards/honorary_doctorates/|publisher=Aalto University|accessdate=28 November 2012}}</ref>

'''Oiva Toikka''' (1931)<br />
on yksi suomalaisen lasimuotoilun suurista persoonista, joka on parhaiten tunnettu lintukokoelmastaan. Hänen mielikuvituksellinen, rikas ja rohkea lasitaiteensa edustaa virtaviivaista ja esteettistä pohjoismaista muotoilua. Toikan ''Lintukokoelmaan'' on tähän mennessä kertynyt 400 lasitaide-esinettä, ja hänen ''Kastehelmi''-sarjansa on erittäin suosittu.<br />
Muotoilutöitä Iittalalle: ''Kastehelmi'' (1964), ''Flora'' (1966), ''Birds'' (1971), ''Vuosikuutio'' (1977), ''Niili'' (1989), ''Delta'' (1989), ''Vaskooli'' (1988), ''Full Moon'' (1989).<br />
Tuotteet, jotka ovat yhä Iittalan tuotannossa: ''Birds, Vuosikuutio, Kastehelmi''.<br />
Palkinnot: Lunning-palkinto (1970), Pro Finlandia -mitali (1980), World Glass Now 85 (VUOSI), Kaj Franck -muotoilupalkinto (1992), Prinssi Eugen -mitali (2001).
<ref>{{cite book|title=Iittala 125 Years Of Finnish Glass|publisher=Designmuseo|isbn=952-9878-47-8.|pages=258}}</ref>
<ref>{{cite journal|title=Oiva, Toikka (1931-)|journal=Finnish Literature Society|date=23.3.2007|url=http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/8409/|author=Kaisa, Koivisto|publisher=National Biography|language=Finnish}}</ref>

=== Iittalan historia ===

Vuodesta [[1917]] omistajana oli [[A. Ahlström Osakeyhtiö]], joka omisti myös [[Karhulan lasitehdas|Karhulan lasitehtaan]]. Nämä muodostivat yhdessä Karhula-Iittalan lasitehtaan aina [[1950-luku|1950-luvulle]] asti.

Alussa tehdas valmisti enimmäkseen apteekkilasia, pulloja ja öljylamppulaseja, mutta myös jonkin verran talouslasia.

[[1920-luku|1920-]] ja [[1930-luku|30-lukujen]] perinteisten, taidokkaasti hiottujen hienostolasien hallitseman kauden jälkeen Iittala alkoi vähitellen panostaa uuteen muotoiluun ja Iittalasta alkoi muodostua lasitaiteen ja -teollisuuden edelläkävijä. Ensimmäisiä pioneeriaskeleita olivat suurta kansainvälistä suosiota osakseen saaneet [[Aino Aalto|Aino Aallon]] "Aino Aalto" -lasisto sekä [[Alvar Aalto|Alvar Aallon]] vuonna [[1936]] suunnittelema [[Savoy-maljakko|Aalto-maljakko]].

Toisen maailmansodan aikana tuotanto oli pitkiä aikoja pysähdyksissä raaka-aine- ja työvoimapulan vuoksi. Tuotanto saatiin jälleen käyntiin vuonna [[1946]]. Tuolloin tehdas oli päässyt ränsistymään pahoin.

Sodan jälkeen Iittala oli menestyvä ja kasvava yritys aina [[1970-luku|1970-luvun]] öljykriisin ajoille saakka. Tuolloin alkoivat irtisanomiset sekä tuotannon supistukset, jotka jatkuivat aina [[1980-luku|1980-luvulle]] asti.

Vuonna [[1987]] A. Ahlström Osakeyhtiö myi Iittalan lasitehtaan [[Wärtsilä|Wärtsilä Oy:lle]], joka omisti ennestään [[Nuutajärven lasitehdas|Nuutajärven]] lasitehtaan [[Urjala]]ssa. Iittala yhdistettiin Nuutajärven lasitehtaan kanssa Iittala-Nuutajärvi Oy:ksi. Tämän yrityksen osti vuonna [[1990]] [[Hackman|Hackman Oyj]]. Vuodesta [[2003]] yritys toimi itsenäisenä nimellä iittala oy ab. Vuonna 2004 se siirtyi toimivan johdon ja ABN AMRO Capitalin hallinnoiman sijoitusrahaston omistukseen. Vuoden [[2006]] lopussa yritys muutettiin julkiseksi osakeyhtiöksi ja nimeksi tuli Iittala Group Oyj.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.iittalagroup.fi/designor/web/iittalagroupwww.nsf/pages/shownews_fi?opendocument&newsid=B7E9F8FD6138F99DC225726500289CD3|Nimeke= Lehdistötiedote: Iittala Group selvittää listautumista Helsingin Pörssiin | Julkaisija=Iittala Group Oyj | Ajankohta = 16.1.2007 | Viitattu = 21.3.2008}}</ref>

[[9. maaliskuuta]] [[2007]] yhtiön pääomistaja ja yhtiö päättivät toteuttaa osakemyynnin ja -annin ja hakea listausta [[Helsingin pörssi]]in.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.yle.fi/uutiset/talous/id55277.html | Nimeke = Iittala viedään pörssiin | Ajankohta = 9.3.2007 | Julkaisija = YLE uutiset | Viitattu = 21.3.2008 }}</ref> Osakemyynti ja -anti alkoivat [[12. maaliskuuta]], mutta ne peruutettiin [[27. maaliskuuta]] [[2007]], eikä yhtiö niin ollen hakenut listausta pörssiin.<ref>{{Verkkoviite|Tekijä=|Nimeke=Iittala Group Oyj listautuu Helsingin Pörssiin|Osoite=http://www.iittalagroup.fi/web/iittalagroupwww.nsf/pages/shownews_fi?opendocument&newsid=BA2410B56E0BAE1CC22572990053852E|Ajankohta=[[9. maaliskuuta]] [[2007]]|Julkaisija=Iittala Group Oyj|Luettu=|Kieli=}}</ref>
<ref>{{Verkkoviite|Tekijä=|Nimeke=Iittala Groupin listautumisanti peruutetaan|Osoite=http://www.iittalagroup.fi/web/iittalagroupwww.nsf/pages/shownews_fi?opendocument&newsid=652A977D8E1E4F63C22572AB003A38A1|Ajankohta=
27.3.2007|Julkaisija=Iittala Group Oyj|Luettu=|Kieli=}}</ref> Kesäkuussa 2007 Fiskars Oyj ilmoitti tehneensä sopimuksen Iittalan osakekannan ostamisesta.<ref name="fiskars_pörssitiedote">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.fiskars.fi/uutiset/press_h.html?Id=hex_200706290000254134.html| Nimeke = Pörssitiedote: Fiskars ostaa Iittala Groupin | Ajankohta = 29.6.2007 | Julkaisija = Fiskars Oyj | Viitattu = 21.3.2008}}
</ref><ref name="hs">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Fiskars+ostaa+Iittalan/1135228355392?ref=rss| Nimeke = Fiskars ostaa Iittalan| Ajankohta = 29.6.2007 | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Viitattu = 21.3.2008}}</ref> Kauppa toteutui elokuun lopussa 2007 ja yrityksen nimeksi vaihtui Iittala Group Oy Ab 25.9.2007.

===Vuosilukuja===

* [[1726]] Rörstrand perustettiin [[Tukholma]]an kuningas [[Fredrik I]] kehotuksesta
* [[1790]] [[saksa]]lainen [[Johan Friedrich Hackman]] perusti kauppahuoneen [[Viipuri]]in
* [[1793]] Kapteeni [[Jacob Wilhelm De Pont]] & [[Harald Furuhjelm]] perustivat Nuutajärven lasipruukin
* [[1873]] Rörstrand perusti Arabian tehtaan [[Helsinki]]in
* [[1876]] Hackman aterin- ja hienotaetehdas Nurmeen, Viipurin lähelle
* [[1881]] [[P.M. Abrahamsson]] perusti [[Iittala (Kalvola)|Iittalaan]] lasitehtaan
* [[1891]] Aterintuotanto käynnistyi Sorsakoskella
* [[1909]] Höganäs Keramik perustettiin. Tunnettiin aluksi nimellä Andersson&Johansson
* [[1917]] Iittala siirtyi [[A. Ahlström Oy]]:n omistukseen
* [[1920]] Høyang-Polaris perustettiin
* [[1971]] BodaNova perustettiin
* [[1956]] Professori [[Timo Sarpaneva]] suunnitteli Iittalan tuotemerkin
* [[1989]] Hackman osti Høyang-Polaris -tehtaan Norjasta
* [[1990]] Hackman osti Arabian, Rörstrand-[[Gustavsberg]]in ja Iittala-Nuutajärven, syntyi Hackman Tabletop
* [[1994]] Hackman Housewares ja Hackman Tabletop yhdistyivät, syntyi Hackman Designor
* [[2002]] Kansainvälisen Iittala-brändin ja -valikoiman lanseeraus. Designor osti BodaNova-Höganäs Keramik AB:n Ruotsista
* [[2003]] iittala oy ab yrityksen nimeksi
* [[2004]] [[italia]]lainen keittiölaitevalmistaja Ali Group (Alifin Oy) osti Iittalan omistavan Hackman Oyj Abp:n ja ilmoitti luopuvansa Iittalan omistuksesta. Hackmanin osake ja sen mukana Iittala poistui [[Helsingin Pörssi]]n päälistalta
* [[2004]] Iittala siirtyi toimivan johdon ja ABN AMRO Capitalin omistukseen
* [[2006]] Yritysmuoto muuttui julkiseksi osakeyhtiöksi ja nimeksi tuli Iittala Group Oyj
* [[2007]] Osakeanti peruttiin, [[Fiskars (yritys)|Fiskars]] osti Iittala Group Oyj:n ja nimeksi tuli Iittala Group Oy Ab

===Lasimuseot===

Iittalan lasimuseo perustettiin tehtaan yhteyteen vuonna 1971. [[Iittalan lasikeskus|Iittalan Lasimuseo]], [[Nuutajärven Lasimuseo]], [[Arabian museo]], [[Rörstrandin museo]] sekä [[Aterinmuseo]] tallettavat ja tutkivat Arabian, Hackmanin, Iittalan ja Rörstrandin historiaa.

==Tuotantolaitoksia==
*[[Iittalan lasikeskus|Iittalan lasitehdas]] sijaitsee [[Iittala (Kalvola)|Iittalassa]] [[Kanta-Häme]]essä.
*[[Arabia (yritys)|Arabian keramiikkatehdas]] Helsingissä.

== Kirjallisuutta ==
* {{Kirjaviite | Tekijä=Koivisto, Kaisa & Westerholm, Sirpa | Nimeke=Keräilijän aarteet. Suomalaisia juomalaseja | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=WSOY | Vuosi=2010 | Tunniste=ISBN 978-951-0-35747-7}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Koivisto, Kaisa & Westerholm, Sirpa | Nimeke=Keräilijän aarteet. Suomalaisia lasimaljakoita | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=WSOY | Vuosi=2011 | Tunniste=ISBN 978-951-0-37039-1}}

==Aiheesta muualla==
* [http://www.iittala.fi/ Iittalan kotisivu]
* [http://digi.lib.helsinki.fi/pienpainate/secure/browse.html?action=printings&publisher=Iittalan+Lasitehdas+osakeyhti%F6&alphabet=I Kansalliskirjaston digitoidut aineistot: ''Iittalan tuoteluettelot'']
* [http://www.designlasi.com/category/manufacturers/iittala Iittalan lasitehtaiden tuotantoa]
*{{Kirjaviite | Tekijä =Annala, Vilho | Nimeke =Suomen lasiteollisuus vuodesta 1681 nykyaikaan. II osa. Kehitys vuoden 1809 jälkeen. Toinen nide | Vuosi =1948 | Luku = | Sivu =549–570 | Selite = | Julkaisupaikka =Helsinki | Julkaisija =Suomen lasiteollisuusliitto | Tunniste = | Kieli = }}

== Lähteet ==
{{reflist|3}}
*Riitta Nikula (ed), ''Heroism and the Everyday''. Museum of Finnish Architecture, Helsinki, 1994.
{{More footnotes|date=March 2010}}

Latest revision as of 14:48, 17 May 2013