Ants Laikmaa

Ants Laikmaa (5. toukokuuta 1866, Araste – 19. lokakuuta 1942 Kadarpiku) oli virolainen taidemaalari ja virolaisen impressionismin keskeinen vaikuttaja.^[1] Vuoteen saakka 1935 hänen virallinen nimensä oli Hans Laipman. Hänet tunnetaan myös useista taiteilijamuotokuvistaan.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laikmaa syntyi köyhään maanviljelijäperheeseen, jossa oli ennestään kaksitoista lasta. Hän menetti äitinsä jo varhaislapsuudessaan. Hänen lahjakkuutensa huomattiin jo varhain. ^[2]

Tuleva taiteilija kävi koulua Velisessä, Haapsalussa ja Lihulassa. Hän pääsi opiskelemaan maalaustaidetta Düsseldorfin taideakatemiaan, missä opiskeli vuosina 1891–1893 ja jälleen vuosina 1896–1897. ^[3] Hän palasi kotimaahansa ja asettui Tallinnaan vuonna 1899, missä työskenteli taiteilijana vuoteen 1907. Laikmaan suoritti jatko-opintoja Belgiassa, Itävallassa, Suomessa, Ranskassa ja Alankomaissa.

Vuonna 1901 Laikmaa oli organisoimassa ensimmäistä virolaisen taiteen näyttelyä, joka pidettiin Tallinnassa. Seuraava näyttely oli vuonna 1907 Tartossa. Laikmaa oli myös perustamassa Eesti Kunstiseltsia, Virolaisen taiteen seuraa.

Laikmaa oli vuonna 1904 38-vuotias, kun hän tapasi elämänsä suuren rakkauden, tuolloin 21-vuotiaan runoilijan, Marie Hackerin. Marie Hacker, myöhemmin Marie Under oli aikakautensa tunnetuin virolainen runoilija. Tapaamishetkellä Under oli naimisissa tilintarkastaja Carl Hackerin kanssa. Laikmaa maalasi Underista kaksi muotokuvaa, joita pidetään hänen kuuluisimpina teoksinaan.

Vuodet 1907–1909 Laikmaa oleskeli enimmäkseen Suomessa. Vuosien 1910–1913 välisenä aikana hän matkusteli paljon Euroopan taidekaupungeissa ja vuosina 1910–1912 hän oleskeli paljon Caprin saarella Italiassa. Hän vieraili myös Tunisiassa. ^[4]

Vuosina 1913–1931 Laikmaa työskenteli sekä vapaana taiteilijana että opettajana Tallinnassa. Muuan hänen oppilaistaan oli nuori Alfred Rosenberg. Laikmaan tytär Aino Marie (myöh. Anu Kilpiö) syntyi vuonna 1927. Tytön äiti oli Laikmaan malli Miku. Avioliittoa Laikmaa ei solminut, vaan eli koko elämänsä poikamiehenä.

Vanhuudenpäivikseen Laikmaa asettui maatilalleen Kadarpikuun. Maatilaa ympäröi hänen suunnittelemansa 7 hehtaarin laajuinen puisto. Maatilallaan hän työskenteli kuolemaansa asti. Laikmaa kuoli maatilallaan ja myös haudattiin sinne. Maatila on toiminut vuodesta 1960 Ants Laikmaan museona. ^[5]